Suomi.fi – helpottamaan perheiden elämää

Moikka!

Mä sain viime viikolla siistin mahdollisuuden päästä vierailemaan Helsingin Sörnäisissä Väestörekisterikeskuksen tiloissa. Siellä minä ja muutama muu Perhebloggari päästiin tutustumaan tarkemmin Suomi.fi-nimiseen verkkopalveluun. Kyse on siis suhteellisen tuoreesta palvelusta, joka kokoaa kaikki julkiset hallinnon palvelut samaan osoitteeseen. On Kelaa, on Verohallintoa, on päiväkodit, on koulut, on terveyskeskukset.

Suomi.fi 7.jpg
Kaikki nämä palvelut ovat samalla sivustolla. Yksi tunnistautuminen riittää, jos haluat käyttää eri palveluita.

Palvelun kehittäjät esittelivät ja tutustuttivat meitä Suomi.fi sivuun ja voi pojat. Sieltä löytyy oikeasti aivan kaikkea. Omasta mielestäni hienointa palvelussa oli sen tuoma apu yksittäiselle ihmiselle. Jos mulla tulee elämässä joku tilanne, etten mä oikein tiedä mitä tehdä, mä soitan äitille. Okei, saatan mä tämänkin jälkeen edelleen soittaa ensimmäisenä äitille, mutta sen jälkeen käyn kyllä tuolta kattomassa ihan faktaa, että mitä mun pitää tehdä. Älkää ymmärtäkö, faktoja se äitikin kertoo. Mutta tuolta löytyy päivitettyä tietoa, että mitä mun konkreettisesti pitää missäkin elämäntilanteessa tehdä.

IMG_2976.jpg
Harva tietää esimerkiksi, että mitä sun pitää käytännössä tehdä, kun huomaat olevasi raskaana. Kenelle ilmoittaa siitä ja mitä kautta hakea esimerkiksi Kelan palveluja. Mitä oikeuksia sulla on raskauden myötä ja mihin etuuksin sä oot oikeutettu. Nyt nuo kaikki tiedot löytyy kootusti samasta paikasta.

suomi.fi
Se on suhteellisen turhauttavaa yrittää etsiä tietoa internetistä, kun sä et oikein edes tiedä mitä etsiä. Mä olen vasta kerran elämässäni tullut isäksi ja jäänyt isyyslomalle. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla ollut mitään hajua, että mitä mun pitää tehdä jäädessäni isyyslomalle. Kenelle ilmoittaa ja mitä etuuksia mä oikein saan. Nyt Suomi.fi palvelusta löytyy kaikki kootusti. Mitä tehdä, kenelle ilmoittaa ja mihin isät ovat oikeutettuja. Ei enää sitä turhauttavaa surffaamista erilaisilla vauvapalstoilla, jossa sä yrität etsiä miljoonan vastauksen seasta faktaa. Se isäksi tuleminen on tarpeeksi iso mullistus elämässä.

Tulevaisuudessa meille ajankohtainen asia on päivähoidon aloittaminen. Me ollaan avovaimon kanssa suunniteltu, että Elli menisi n. 3-vuotiaana päiväkotiin. Mutta minne? Mitä päiväkoteja on meidän alueelle? Suomi.fi hakukenttään ”ruotsinkieliset päiväkodit espoo” ja klik. Kaikki ruotsinkieliset päiväkodit Espoossa ovat kartalla nenäni edessä.

Suomi.fi 5
Palveluun tulee jatkuvasti lisää tietoa ja sitä kehitetään parhaillaan. Mutta jo nyt sieltä löytyy valtavasti tietoa ja apua, mihin tahansa elämäntilanteeseen. Kaikki julkisen hallinnon palvelut samassa paikassa.

Käy tutustumassa!

Yhteistyössä: suomi.fi

Perheblogien joulukalenteri luukku 13 – Joulun terveelliset proteiinipiparit

Moikka!

Joskus vuosia sitten mä leivoin usein erilaisia perinteisiä herkkuja proteiiniversioina. Oon ollu ihan liian laiska nykyisin tuon asian suhteen, mutta nyt mulla on teille ihan superhyvä ja helppo resepti! Joulussa perheen ja yhdessäolon jälkeen tärkein asia mulle on ruoka. Jos normaalit piparit kyllästyttävät tai haluat tuunata niitä hieman terveellisimmiksi, ota tää testiin. Joulun terveelliset proteiinipiparit on tosi helppo tehdä. Ekan kerran törmäsin tähän reseptiin Monna Treenaa – blogissa.

IMG_2929Tarvitset:

1 rkl kaakaojauhetta

1rkl suklaa heraprotskua

2 tl piparkakkumaustetta
1,5 rkl tahinia
1 rkl tocoa eli riisinlesejauhetta
4 rkl pudding-jauhetta
1 dl kauramaitoa
Koristeluun kookoshiutaleita.

Sekoita kaikkia ainekset keskenään.

IMG_2928
Laita uuni 175 asteeseen ja muotoile taikinasta haluamasi kokoisia pipareita. Mä käytin kahta pientä lusikkaa, koska taikinasta tulee tosi tahnamainen. Päälle voit ripotella kookoshiutaleita. Uunissa about 5-15 minuuttia ja boom! Todella helpot, nopeat ja ennenkaikkea terveelliset piparit on valmiita.

IMG_2927

Mikä on tärkeintä lapsen kasvatuksessa? – osa 2

…rakkautta.

Se on tärkein asia mitä voit lapsellesi antaa.

Jokainen vanhempi rakastaa lapsiaan, mutta välillä emme osaa näyttää sitä tarpeeksi usein ja tarpeeksi hyvin. Keskitymme osoittamaan rakkautta lastamme kohtaan enemmän muille ihmisille kuin itse lapselle. Rakkaus kun ei ole sitä, että somessa julistamme rakkautta lapselle tai ostamme hänelle ne kaupan hienoimmat lastenvaunut, joita muut vanhemmat voivat ihailla.

IMG_2317
Rakkaus on aikaa. Rakkaus on läsnäoloa. Rakkaus on arvostusta. Rakkaus on läheisyyttä. Rakkaus on kunnioitusta. Rakkaus on hyväksymistä. Rakkaus on lämpöä.

Rakkaus on rakkautta.

juhannusreissu 6
Lapselle on tärkeää näyttää, että hänen asiansa kiinnostavat. Kuunnella, olla läsnä. Jos lapsi selittää sulle innoissaan viikonlopusta ja lumisaateesta, ole läsnä. Kuuntele mitä lapsi haluaa sulle kertoa. Katso lasta silmiin. Tiedän, ei se nyt välttämättä ole sun mielestä maailman kiinnostavin puheenaihe, mutta lapselle se saattoi olla koko viikonlopun merkittävin asia.

Älä pelkää myöskään näyttää fyysisesti rakkautta. Lapselle vanhemman syli on tärkeä paikka, johon on turvallista kiivetä.

cropped-cropped-image11.jpg

Väitän, että merkittävä osa lasten käytöshäiriöistä johtuu meistä vanhemmista. Pohjimmiltaan lapsi haluaa aina aikuisen huomiota. Jos emme huomioi ja ole läsnä lapsillemme, he hakevat huomion käyttäytymällä huonosti. He huomaavat saavansa aikuisen huomion sillä käytöksellä. Siksi on tärkeää huomioida lapsi silloin, kun hän käyttäytyy hyvin.

IMG_0766

Tärkeintä on antaa aikaa ja jakamatonta huomiota. Se on paras tapa osoittaa lapselle että hän on tärkeä ja rakas. Kuunnella mitä lapsi haluaa sinulle kertoa. Laittaa se puhelin pois ja heittäytyä lattialle leikkimään lapsen kanssa legoilla tai pehmoleluilla.


Yritän töissä osoittaa lapsille rakkautta luottamalla heihin ja vahvistamalla heidän itsetuntoaan. Jos esimerkiksi lapsen X kanssa pukemistilanteet ovat olleet vaikeita, otan lapsen kahdenkeskiseen juttutuokioon ennen pukemista. Laskeudun lapsen tasolle ja katson häntä silmiin. Kerron, että mä tiedän, että sä osaa pukea itse hienosti. Lapsi nyökyttelee. Kerron lapselle, että näytä mulle se. Näytä mulle miten hienosti sä osaat pukea. Mä tarkkailen sua ja katsotaan miten pukeminen sujuu.

Lapsi rohkaistuu tästä ja pyrkii osoittamaan aikuiselle miten hienosti hän osaa pukea. Kun se sujuu hyvin, otan lapsen viereeni ja laskeudun lapsen tasolle ja kerron että meni tosi hyvin. Meni tosi tosi hyvin. Kerrotaan äitille miten hienosti pukeminen tänään sujui. Loppuun heitetään ylävitoset ja lapsi lähtee iloisena ulos leikkimään.

suomen korkein benjihyppy
Kuten edellisessä tekstissäni sanoin, en halua neuvoa ketään. Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa. Mä kuitenkin koen, että nämä kaksi asiaa on mun ohjenuorana sekä töissä lasten kanssa että kotona Ellin kanssa. Olla samaan aikaan jämpti, mutta kunnioittaa lasta.

Lapset kun eivät ole tyhmiä. Se pelkkä moittiminen ja toruminen ei loppupeleissä johda pitkälle. Siksi jos joudut esimerkiksi korottamaan ääntäsi lapselle, keskustelkaa asiasta. Kerro lapselle miksi korotit ääntäsi. Sitä kautta hän oppii ja kehittyy.

Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa?

Mietin pitkään, että onko mulla edes mitään kompetenssia kirjoittaa tälläistä tekstiä? Onko siinä mitään järkeä, että mä lähtisin jollain tavalla neuvomaan vanhempia oman lapsensa kasvatuksessa?

Niin. Mä en oo kasvattanut kuin yhtä lasta ja häntäkin vain vuoden verran. En oo joutunut taistelemaan peliajasta tai nukkumaanmenosta. En kotiintuloajoista tai kouluvaatteista.

Kunnes tajusin, että mä olen nimenomaan opiskellut sitä ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Mä teen sitä työkseni. Laskin, että mä oon työurani aikana työskennellyt yli 800 lapsen kanssa. Ehkä mä jotain osaan aiheesta sanoa. Jotta tekstistä ei tule liian pitkää, jaan sen kahteen osaan.

Enkä mä oikeastaan edes halua neuvoa ketään.

Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa, mutta nämä kaksi asiaa on sellaisia, jotka mä koen tärkeänä lasten kanssa toimiessa. Jos löydät niistä itsellesi jonkun vinkin, niin mahtavaa. 🙂

Teksti 1/2.

Rajat.
äitiys ja yksinäisyys 4
Mun mielestä lasten kasvatuksessa tärkeintä on kaksi asiaa. R&R.

Niistä ensimmäinen on rajat.

Vanhemman tulee asettaa lapselleen rajat. Ne eivät tarkoita yksipuolisia kieltoja tai pelkkää käskemistä, vaan yhteisiä pelisääntöjä, joista voidaan yhdessä neuvotella. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vanhempi, joka päättää mihin raja vedetään.
Mitä rajojen asettaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa asioiden toistamista lapselle kerta toisensa jälkeen. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamisen valvomista. Se tarkoittaa myös, että vanhempi kertoo lapselle, jos lapsi toimii väärin. Se on ihan ok, että tilanteen sitä vaatiessa, sä kerrot vihaisella äänellä lapselle, ettei tämä voi toimia noin. Sitä kautta lapsen tunneäly kehittyy, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä ja hänelle kehittyy kyky erottaa oikea ja väärä.

Päiväkodissa työskennellessä oon törmännyt aivan liian usein lapsiin, joiden käyttäytymisestä näkee selvästi, että he pyörittävät kotona vanhempiaan aivan miten tahtovat. Lapset eivät nimittäin ole tyhmiä. Jos he huomaavat, että käyttäytymällä huonosti ja heittäytymällä itkupotku-raivareihin he saavat lopulta tahtonsa läpi, he tulevat tekemään niin jatkossakin.

Juuri silloin vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä.

Jos te olette esimerkiksi sopineet, että ruoka syödään (tai sitä ainakin maistetaan) ennen kuin voidaan syödä jälkiruoka, näin myös tehdään. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja riehumalla vanhempi heltyy ja antaa jälkiruoan vaikka pääruoka on vielä syömättä. Siinä tapauksessa jälkiruoka jätetään vaikka kokonaan syömättä, jos pääruoan syöminen ei kiinnosta.

äitiys ja yksinäisyys 3
Se voi tuntua vanhemmasta pahalta juuri sillä hetkellä, mutta uskokaa vaan. Seuraavalla kerralla lapsi kyllä muistaa tuon edellisen tilanteen ja syö pääruoan kiltisti loppuun, koska haluaa niin paljon jälkiruokaa. Ja jos asia ei toisellakaan kerralla toimi, se toistetaan myös seuraavalla kerralla. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se alkaa toimimaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että näissä tilanteissa kiellot ja käskyt eivät saa olla katteettomia. Ne eivät saa olla pelkästään yksipuolista käskemistä. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa, jos vanhempi ei sitä hänelle kerro. Siksi puhu lapselle ja kerro mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä häneltä odotetaan.

Käytän myös usein päiväkodeissa lasten kanssa vaihtoehtojen keksimistä pelkän käskemisen sijaan. Moni lapsi vihaa sitä, että aikuinen käskee. He haluavat mielummin päättää asioista itse. Tämän takia kerron lapselle vaihtoehdot, jotka molemmat kuitenkin johtavat siihen lopputulokseen, johon minä aikuisena haluan tilanteen menevän.
Lapsi ei halua laittaa pipoa päähän ulos. ”Sä saat itse valita. Laitanko minä pipon sulle vai laitatko sä sen itse?” Lapsi valitsee käytännössä aina sen, että hän laittaa sen itse.

Lapsi on tyytyväinen, että hän sai itse päättää, vanhempi tyytyväinen siihen, että lapsella on nyt pipo päässä. Asiassa ei kuitenkaan joustettu. Vanhempi oli päättänyt, että pipo laitetaan päähän kun mennään ulos ja näin myös tehtiin.
Rajojen asettaminen on vaikeaa.

Tai no, ei niiden asettaminen ole oikeastaan vaikeaa vaan niistä kiinni pitäminen. Kun arki painaa, on kiire, hermo on kireänä kaikilla ja lapsi vänkää vastaan. Silloin niitä hermoja testataan. Muista, että sinä loppujen lopuksi vanhempana päätät asioista. Lapsen kanssa toimiminen ei saa mennä liialliseksi neuvotteluksi, koska lapsi kyllä pyrkii aina vääntämään asian itselleen eduksi. Älä mene siihen mukaan. Jos olet päättänyt, että yksi lasku liukumäestä ja sitten lähdetään kotiin, niin pidä siitä myös kiinni. Niiden ”vielä yksi lasku”, ”no laske vielä kerran” ”kerran vielä” sijaan nappaa vaikka lapsi kainaloon ja kanna ulos leikkipuistossa sen sijaan, että annat lapselle periksi kerta toisensa jälkeen.

Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä. Seuraavassa blogitekstissä kerron sen toisen tärkeän asian lapsen kasvatuksessa, jota pidän tärkeänä. Sen merkitystä ei voi ylikorostaa. Rajoja ja….

Mitä meidän perheelle kuuluu?

Töttöröö!

Tajusin tänään, että en oo pitkään aikaan päivitellyt blogia. Pitkän kesäloman jälkeen on alkusyksynä ollut töitä taas niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Siihen päälle omat treenit (joita on nyt tullut 5-6 viikossa) ja lapsiperheen arki, niin välillä meinaa vähän kiirettä pukata.

Mutta itsepä oon kiireen itselleni luonut. Monesti pitkän päivän jälkeen sitä kuitenkin mielummin menee leikkimään Ellin kanssa Legoilla kuin että ottaisi läppärin eteen ja alkaisi kirjoittamaan. Siksi kirjoitustahti välillä venyy turhankin pitkäksi. Aiheita mulla pyörii varmaan satakin tällä hetkellä, kunhan aina löytäisi sopivan hetken, jolloin niitä puskisi myös tekstimuotoon.

5D058D1F-7775-4634-9F92-A275437123AE
Mitäs muuta meille oikein kuuluu?

Oikein hyvää. Ellin kävely alkaa olemaan koko ajan varmempaa ja varmempaa ja neiti tuntuu kasvavan silmissä. Sen takia on pitänyt rampata lastenvaateostoksilla tiheästi viime aikoina, kun suurin osa vanhoista vaatteista on käynyt auttamattomasti liian pieniksi.

Seuraa @isitreenaa nimimerkkiä Instagramissa, mä päivittelen sinne päivittäin meidän arkea.

Mä oon myös järjestämässä Instagramissa parin yhteistyökumppanin kanssa tulevina viikkoina parikin eri kilpailua, jossa on erilaisia tuotepaketteja palkintoina. Käy laittamassa mun instagram seurantaan, järjestän kilpailut siellä!

PS.Saatiin viime viikolla lahja Semperiltä. Heidän Organix-tuotesarjansa on ollut meillä jo pitkään käytössä. Heidän erilaiset välipalanaksut kulkee meillä jatkuvasti hoitorepussa. Helppoja kuljettaa mukana ja ne maistuu aikuisenkin suussa hyviltä. On nimittäin hankala selittää 1-vuotiaalle, että miksi naksut loppuivat näin nopeasti.

semper organix 2
Heillä on tullut myös valikoimiin uusia hedelmä- ja kasvissoseita. Maut on ihan uusia ja sellasia yhdistelmiä mihin tulee harvoin törmättyä. Ei mitään lisäaineita, kaikki luomua. Jos et oo vielä tutustunu, niin suosittelen testaamaan.

semper organix 1semper organix 3

Osaatko sanoa ei?

Yksi elämäntaito, jota mun on ihan oikeasti pitänyt opetella, on ollut taito osata sanoa:

Ei.

Se on ollut vaikeaa. Niin monta kertaa mä oon löytänyt itseni tekemästä asioita, jotka olisin voinut välttää vain vastaamalla ei. Asia ei oo kiinnostanut eikä hyödyttänyt mua millään tavalla, mutta silti mä oon suostunut, vain siksi, etten oo halunnut loukata kysyjän tunteita. Se on tyhmää. Se kaikki on pois siitä ajasta, jolloin mä olisin voinut tehdä jotain sellaista, josta oikeasti tykkään.

Tietenkään aina ei voi eikä edes kannata sanoa ei, mutta toisinaan se on järkevää. Jos tuntuu, että päätös on ristiriidassa sun arvojen tai tavoitteiden kanssa, sano ei. Tietyissä asioissa ei todellakaan haittaa olla itsekäs ja sanoa ei.

Kyse on siitä miten sä kieltäydyt.

wood puzzle 1
Ennen saatoin kehittää päässäni miljoona erilaista syytä miksen voisi suostua johonkin asiaan. Yritin päässäni ratkoa, että mikä selitys loukkaisi mahdollisimman vähän kysyjän tunteita. Jossain vaiheessa huomasin, että parasta on tässäkin asiassa olla rehellinen.
Se on ollut hyvä ratkaisu. Luulen, että kysyjäkin osaa arvostaa sitä, etten selittele ummet ja lammet miksen voisi suostua. Se on tullut itselleni yllätyksenä, että ihmiset eivät suutu, jos sanon suoraan, että joku asia tai yhteistyö ei kiinnnosta.

”Kiitos ehdotuksesta, mutta tää juttu ei oo mua varten.”

Ja se on sillä selvä. Osaatko sä sanoa ei?

1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Taaperotiistain päiväretki

Moi!

Me käytiin tiistaina Itiksen kauppakeskuksessa päiväretkellä. Siellä oli järjestetty Taaperotiistai -kiertue. Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudulla eri kauppakeskuksissa. Se starttasi tällä viikolla Itiksestä ja vierailee yhteensä seitsemässä kauppakeskuksessa.

Mietittiin etukäteen avovaimon kanssa, että Elli varmasti tykkää menosta. Oltiin ihan oikeassa. ”Där! där!” kaikui jatkuvasti ja pää pyöri ympyrää, kun joka suunnassa tuntui olevan jotain kiinnostavaa. Kuten arvasimmekin, ehkä eniten Ellin mieleen oli Touhula -päiväkotien piste. Siellä oli erilaisia liikuntavälineitä ja pehmeät matot. Milloin lenteli hernepussit, milloin 1-vuotias yritti pyörittää hulahulavannetta.

IMG_1333
Paikalla oli myös Tarramonsteri ja Semper Organix. Ensimmäinen heistä tekee nimikointituotteita lasten vaatteisiin ja muihin tavaroihin. Ihan jo päiväkodissa työskentelevänä heidän tuotteensa on tullut vastaan useasti, onneksi. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin arvioilta noin 3000 pipoa ja lapasta, joihin ei ole merkitty lapsen nimeä. Jälkimmäisen tuotteet taas on meillä päivittäisessä käytössä. Tuolla päästiin maistamaan paria uutta välipalamakua. Ihan super loistavia tuotteita.

IMG_1337
Me saatin myös alennuskuponkeja SEA LIFE merimaailmaan. Siellä on pakko lähteä käymään vielä nyt syksyn aikana. Jos Elli on suu auki ihmetyksestä, kun näkee kylpyammeessa polskivan kumiankan, niin mitähän neiti mahtaa tuumia, kun edessä polskiikin Seeprasarvihai?

IMG_1334

Moni mun blogia ja instagramia (@isitreenaa) seuranneet tietää, että meillä asuu ihan järjetön kirjafriikki. Pieni neiti on ihan hulluna kirjoihin. Saatiin kirjakokoelmaan uusi lisäys, kun uusin Tatu ja Patu -kirja Ällistyttävä Satukirja löysi tiensä meille. Paikalla oli myös lääkärifirma Pikkujätti. Pakko sanoa, että valitettavasti vauvavuoden aikana ollaan joudutti pari kertaa siellä käymään, kun kuume ja yskä vaivasi Elliä puolen vuoden ikäisenä pahasti. Noina kertoina ollaan saatu siellä loistavaa palvelua ja Ellille helpotusta oloonsa.

IMG_1335
Taaperotiistain ehkä siistein juttu oli kuitenkin nostalginen. Paikalla oli Aku Ankan edustajat. Mä oon jo pitkään miettinyt, että olis kiva, jos Aku Ankka oottais mua keittiön pöydällä, kun tuun kotiin. Sen takia päätin liittyä tilaajaksi varmaan 13 vuoden tauon jälkeen. Mulla oli ala-asteikäisenä yksi tietty rutiini koulujen jälkeen. Kaksi paahtoleipää, iso kuppi kaakaota ja uusin Aku Ankka keittiönpöydän ääressä.

Nyt, vuosien tauon jälkeen mä pääsen taas toteuttamaan tuon. Että miten siistiä!

IMG_1336

Yhteistyössä Taaperotiistai-kiertueen kanssa. 

Kamera käy kylässä

Moi!

En ole vielä julkaissut asiaa täällä, mutta muutama kuukausi sitten meidän perhe valittiin ”Ainu käy kylässä” – digikampanjaan. Siinä videokamera kiersi 10 perheessä ja jokainen perhe kuvasi omaa elämäänsä viiden päivän ajan.

ainu käy kylässä 3
Aluksi oli hieman outoa, kun kamera kulki mukana, mutta hyvin nopeasti siihen tottui. Sitä samaahan mä teen joka päivä, kun kuvaan Instagramiin (@isitreenaa) videoita meidän elämästä. Materiaali on tällä hetkellä leikkaajan leikepöydällä ja meidän jakso julkaistaan Ainun Youtube-kanavalla nyt syksyn aikana. Videon löytää myös Ainun nettisivuilta ja facebookista.

Palkkioksi saatiin shoppailla Berner Shopissa (firma, joka omistaa Ainun) 300 euron edestä. Ja voi pojat, oli hauskaa. Bernerillä on paljon kosmetiikka- , ihonhoito- ja muita hygienia -brändejä. Sen lisäksi heiltä löytyy mm. firma, jonka valikoimissa on paljon erilaisia öljyjä ja kastikkeita. Sieltäkin valittiin meidän lemppareita.

ainu käy kylässä 4
Aivan kaikkea mitä oltaisiin haluttu, ei löytynyt juuri sillä hetkellä heidän kaupan valikoimista. Loput tuotteet voidaan tilata kuitenkin netistä jälkikäteen. Saapumatta siis vielä on mm. avovaimolle Nokian Hai-kumpparit, Ellille erilaisia ruokailuvälineitä ja eväsrasioita. Käytettiin 300 eurosta nyt vasta reilu satanen, joten päästään nettishoppailemaan vielä reippaasti. Tarkemman esittelyn meidän valinnoista löydät mun Instagramin (@isitreenaa) tarinasta, jossa käyn läpi noi tuotteet. 🙂

ainu käy kylässä 5ainu käy kylässä 2

Äitiys ja yksinäisyys

Olen niin yksin. On minulla lapsi ja mies, mutta muuten olen yksin. Mies on paljon töissä ja mä 2-vuotiaan kanssa kotona. Kaksin lapseni kanssa kaikki päivät ollaan.

Äsken pihalla iski kunnon ahdistus. Olisi niin mukavaa, jos siinä olisi joku toinen äiti ja lapset saisi leikkiä yhdessä. Mutta ei. Kaksin ollaan.

En tajua onko vika missä. En ole mikään outolintu. Tai sitten oikeesti olen vaan ihan paska tyyppi, enkä sitä itse ymmärrä. Olen yrittänyt ponnistella koko kevään saadakseni omia tai lapsi/äiti kavereista, mutta kaikilla on jo jotenkin ystäväkiintiöt täynnä. Tai olen kai jo niin arka ja en enää uskalla yrittää.

Mä alan just vaan itkemään. Olen ihan loppu tähän. Ei tämän tällaista pitänyt elämän olla.

Kyseinen teksti on erään yksinäisen äidin avaus eräältä keskustelupalstalta. Menin hiljaiseksi tekstin luettuani. Tuli surullinen fiilis siitä, että ihminen, jonka pitäisi olla onnensa kukkuloilla, tuntee noin. Kun kaikki periaatteessa on hyvin.

äitiys ja yksinäisyys
Äitiys ja yksinäisyys on arka aihe. Se on pelottava aihe.

Moni äiti häpeilee myöntää asiaa. Suomalaiseen kulttuuriin kun on juurtunut tapa vahvoista äideistä, jotka hoitivat koko perheen yksin. Olen äiti. Kyllä mä pärjään. Mun on pakko pärjätä yksin.

Onko sulla lupa olla yksinäinen, vaikket ole yksin? Onko sulla lupa myöntää, ettet halua olla joka päivä pelkästään kahdestaan oman lapsesi kanssa?

On.

Vaikka mä tuota pörröpäätä rakastan enemmän kuin mitään muuta, niin kyllä mun on myönnettävä.  Emmä jaksaisi olla lapseni kanssa kahdestaan joka päivä, viikosta toiseen. Lapsettomille tuo lause varmasti särähtää korvaan, mutta moni vanhempi kokee niin.

äitiys ja yksinäisyys 2
Kun on koko päivän kahdestaan kotona pienen vauvan kanssa, kaipaa aikuista seuraa. Ihmistä, jolle puhua aikuisten asioita. Ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita. Se tulee vähän kuin yllätyksenä ettei vauvasta ole juuri seuraa. Ei ainakaan ihan alussa.

Myös mulla on noussut yksinäisiä tunteita pintaan, vaikken edes ole koti-isä. Mun ja Ellin yhteiset kokonaiset kotipäivät ilman avovaimoa voidaan laskea yhden käden sormissa. Mutta noinkin lyhyessä ajassa nuo tunteet ovat tulleet. Niiden päivien jälkeen mun arvostukseni avovaimoani kohtaan on noussut entisestään.

äitiys ja yksinäisyys 3
Lapsen saaminen muuttaa arjen täysin. Sen jälkeen mennään täysin lapsen ehdoilla. Sitä arkea ei voi ymmärtää kukaan muu kuin samassa elämäntilanteessa oleva. Jos vielä muu ystäväpiiri on eri elämäntilanteessa, äiti jää helposti vauvan kanssa yksin.

Jos mietin asiaa oman avovaimoni kautta, olen järjettömän onnellinen siitä, että hänellä on elämässään ystäviä ja mammakavereita. Osa asuu kauempana, osa lähempänä. Mutta jos on paska päivä, niin heille voi laittaa viestiä ja purkaa ajatuksiaan. On aikuisia ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Ihmisiä, jotka ymmärtävät.

äitiys ja yksinäisyys 4
Suurin osa heistä on kuitenkin sellaisia, joita hän ei tuntenut ennen äidiksi tuloa. Miten niitä mammakavereita sitten oikein hankitaan?

Olemalla rohkea. Ehdottamalla kyläilyä, leikkitreffejä. Mitä tahansa. Menemällä paikkoihin, jossa on muitakin äitejä. Koska todennäköisesti se samalla hiekkalaatikolla oleva äiti ajattelee juuri samoin. Haluaisi saada sinusta ystävän, muttei uskalla tehdä aloitetta. Ole rohkea ja tee aloite.