Ulkoilua ja tuttinauhoja

Tänään oli hieno maanantai. Mulla oli pitkästä aikaa aamupäivä vapaa ja koska oli niin hieno ilma,  päätettiin mennä avovaimon ja Ellin kanssa heti aamulla ulos. Elli oli ensimmäistä kertaa keinussa ja vähän huuli pyöreänä ensin. Vauvakeinu oli liian iso vielä koviin vauhteihin, mutta kuten kuvasta näkyy, niin pieni neiti tykkäsi keinumisesta!

Ulkoilua 1
Elli kun on syntynyt syyskuussa, niin kovin paljoa ei olla ulkoiltu muuten kuin vaunuissa. Nyt kun neiti alkaa enemmän liikkumaan ja kesä tulee, päästään enemmän ulos. 🙂

ulkoilua 2
Ellin upea tuttinauha on muuten WDesign Helsingin mallistoa.

Se on valmistettu korkealaatuisista, käsittelemättömistä puuhelmistä sekä elintarvikelaatuisesta silikonista. Tuttinauha on BPA-vapaa ja on valmistettu Suomessa! Se on myös todella kevyt ja ulkonäöllisesti tosi tyylikäs. Juuri meidän perheen tyylinen.


ulkoilua 3

WDesignilla on myös kaula- ja rannekoruja, tsekatkaa heidän instagramista lisää kuvia niistä (@wdesignhelsinki). Itse miehenä pidän myös siitä miltä heidän miesten korunsa näyttävät! Yksinkertaisen tyylikkäitä.

wdesingn

Yhteistyössä WDesign Helsinki.

 

Mainokset

Pelko lapsen menettämisestä

Eräässä facebook-ryhmässä iski silmään erään äidin kirjoitus.

”Pelkääkö kukaan muu jatkuvasti oman lapsen kuolemaa? Lähinnä että sairastuu syöpään tai muuhun sairauteen johon voi kuolla? Siis ilman mitään järkevää syytä, pelottaa vaan että niin tapahtuu ja lapsi kuolee. Vai oonko vaan ylisuojeleva/hullu… ”

Hetkessä kommenttikenttä täyttyi äideistä ja iseistä, joilla oli jatkuvasti samoja tunteita.

Niin on minullakin.

Sänky

Itse ajattelen, että kun lapsen saa, niin kaiken sen ilon, rakkauden ja onnellisuuden lisäksi se tuo mukanaan jatkuvan huolen. Lapsen menettämisen pelko on läsnä koko loppuelämän ajan. 

Ihminen tulee haavoittuvaksi saatuaan lapsen.

Kun lapsi on syntynyt, vanhemmat heräävät keskellä yötä tarkistamaan hengittääkö lapsi varmasti. Kun lapsi alkaa liikkumaan ja konttaamaan, vanhemmat näkevät jokaisen esineen mahdollisena tukehtumisvälineenä. Lapsen aloittaessa koulun vanhempia pelottavat koulumatkan tienylitys ja puskissa vaanivat pedofiilit. Vaikka lapsi on kasvanut aikuiseksi, vanhempien pelot ja huolet seuraavat mukana.

pelko lapsen menettämisestä
Mä koen, että nuo ajatukset ovat todella luonnollisia ja on hyvä, että niiden ajattelun pystyy tiedostamaan. Niiden ei kuitenkaan pidä antaa rajoittaa elämää millään tavalla. Vaikka vanhemmat ovatkin välillä yli-ihmisiä, aivan kaikkea hekään eivät voi kontrolloida. Siksi asioiden etukäteen pelkääminen on tyhmää. Täysin luonnollista, mutta silti tyhmää.

Jos tuntuu, että nuo pelot rajoittavat elämääsi, niin puhu asiasta jollekin. Mutta älä huoli. Sua ei vaivaa mikään, etkä sä ole hullu.

Sä olet Äiti / Isi. Sä rakastat lastasi. Siitä se johtuu. 🙂

Kuva: Emma Stenlund

Oletko vitkuttelun mestari?

En tiedä onko tää teille tuttua, mutta mulla tulee vastaan tilanteita, jolloin huomaan lykkääväni tehtäviä asioita liian useasti eteenpäin. Mä vitkuttelen.

En aloita niiden tekemistä, vaikka mulla olis ihan hyvin aikaa ja mahdollisuus siihen. Venytän ja venytän niiden aloittamista, useasti siihen pisteeseen, että mulla on kiire hoitaa ne. Tyhmää.

Sitä näkee sen lyhyen, nopean palkinnon niin paljon houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin vaativamman ja suuremman työn, vaikka sen tekemisellä saattaisimme saapa jopa suuremman nautinnon ja palkinnon. Sen takia se hetken kiva Instagramin selaus voittaa helposti sen suurempaa työtä vaativamman tiskikoneen tyhjentämisen. Mutta eikö olisi kiva hypätä sohvalle selaamaan Instagramia, kun se tiskikone olisi jo tyhjennetty? Niin.

IMG_0358 (1).PNG

Eikä tää ole mulle uusi juttu. Oon vitkutellut koko elämäni. Asiaa vois kysyä vaikka äitiltä. Muistan kuinka lukiossa ollessanikin äiti joutui useaan otteeseen herättelemään mua. Vitkuttelin heräämistä, kunnes mulla oli lopulta kiire kouluun.

Talouselämän verkkolehdessä oli hieno juttu vitkuttelusta.

”Vitkutteluun liittyvä vastustus vie paljon energiaa. Työn tekeminen usein rasittaa vähemmän. Vitkuttelun voittamisen ydin on oivaltaa, että ratkaisu on omassa mielessäsi. Vitkuttelu ei merkitse, että on saamaton tai laiska, vaan että ihmisellä on sisäinen este, joka on mahdollista raivata tieltään ja mennä rohkeasti eteenpäin.”

IMG_0359

Juuri tuo ensimmäinen lause on sellainen, jonka takia mä haluan omassa elämässäni vähentää vitkuttelua. Vitkuttelu syö mun energiaa, asioiden tekeminen valmiiksi tuo mulle energiaa.

Eli avovaimolle vaan terveisiä: seuraavan kerran, kun sä pyydät mua laittamaan astiat tiskikoneeseen ja mä vastaan ”Joo, kohta”, niin muistuta mua tästä tekstistä. 😀

Herkkulakko – avain onneen?

Törmään useasti siihen oletukseen, että laihtuminen ja kiinteytyminen on mahdollista ainoastaan, jos herkut ovat kokonaan kielletty. Hampaat irvessä kärvistellään ja ollaan kiukkuisia työpaikkojen kahvitauolla, kun joku on julkenut tuoda suklaata kahvipöydälle. Kahvihuoneiden hierarkiassa kovin ja teräksisin on se, joka on ollut pisimpään herkkulakossa.

Jos kyse on ehdottomasta kiellosta, särähtää se aina mun korvaan. Herkkulakko menee samaan kastiin ihmedieettien kanssa: hyvä ratkaisu lyhyellä aikavälillä, jos homma on revennyt täysin käsistä, muttei ole pitkässä juoksussa millään tavalla toimiva.


IMG_0335
Vai meinasitko oikeasti olla koko loppuelämäsi syömättä herkkuja? Miksi olisit, jos tykkäät herkuista?


Mä en ainakaan nää mitään syytä miksi kieltäisin itseltäni kokonaan uunituoreet korvapuustit, Fazerin sinisen tai Aino-jäätelön. En mä halua elää sellaista elämää. Haluan nauttia elämästä. Jos mun tekee mieli syödä pizza, syön pizzan.

IMG_0334


Miten tämän voi yhdistää urheillulliseen elämäntapaan ja -ruokavalioon?


Helposti.

Kun ruokailun perusta on kunnossa, eivät sitä kaada yksittäiset herkuttelut. Käytän asiakkaitteni kanssa paljon arki / viikonloput -ajattelua. Keskitymme siihen, että arkiruokailu on kunnossa. Kun näin on, ei viikonlopun leffakarkit tai kahvilareissut kaada venettä.


IMG_0337 

Totaalikieltäytyminen voi olla joidenkin asiakkaiden kanssa tarpeellista, jotta sokerikoukku saadaan katkaistua. Silti kuitenkin näen, että totaalikieltäytyminen vain ruokkii kiellettyä hedelmää ja tekee niistä herkuista entistä halutumpia. Se ei todellakaan ole tavoiteltavaa. Tavoiteltavampaa olisi elää tasapainoista elämää. Siihen elämään kuuluu myös ruoasta nauttiminen.

Yksittäiset herkutteluhetket ovat vain pisara meressä. Tärkeintä on löytää itselle sopivin tapa elää.

Meidän pieni asiantuntija

Ennen Ellin syntymää käytiin avovaimon kanssa kaupassa ihmettelemässä lastentarvikehyllyä. Se oli täynnä kaikkea mahdollista. Miljoona erilaista vaihtoehtoa ja tuntui, että miten ihmeessä me voidaan valita meidän vauvalle just ne hänelle sopivimmat tuotteet. Tutkittiin tuotteita pitkään ja tultiin siihen tulokseen, että kokeillaan Ainun tuotteita. Tiedettiin, että Ainu on kotimainen merkki ja googlen avulla saatiin selville, että Ainu panostaa turvallisuuteen, laatuun ja siihen, että tuotetta on helppo käyttää. Myös hinta oli sopiva, joten poimimme hyllystä tuttipullon, kosteuspyyhkeitä, sinkkivoidetta ja hoitovoidetta.

Aika nopeasti Ellin synnyttyä huomattiin, että Ainun tuotteet ovat juuri sitä mihin ne pyrkii. Lisäksi pelko oli turha, nämä sopivat täydellisesti meidän tytölle. Kokeilimme muita, mutta palasimme aina takaisin Ainuun.

ainu asiantuntija

Ainun facebook-sivuilla oli jokin aika sitten käynnissä haku, jossa he etsivät uusia Ainu-asiantuntijoita. Avovaimo ilmoitti Ellin mukaan, ja muutama päivä myöhemmin hän sai viestin, että Elli on valittu asiantuntijaksi. Meille tämä oli todella iso asia ja se tehtävä otettiin kunnialla vastaan. Ideana siis on, että Ainu lähettää meille paketin ja avovaimo julkaisee kuvan tuotteesta instagram-tilillään, kertoo millainen tuote on ja mitä Elli pitää siitä.

Maanantaina saimme ensimmäisen tuotteen, purulelun nimeltään Bob the Turtle. Tämä 100% luonnonkumista tehty kilpikonna on käsintehty ja se soveltuu täydellisesti pienen ihmisen käsiin. Bob on värikäs ja turvallinen ja sopii täydellisesti pureskeluun. Ellikin tykkäsi, kun Bob on pehmeä ja sen pinnassa on nystyröitä, jotka kutittavat ikeniä, kun hampaita on tulossa kahden suussa olevan lisäksi jo lisää. Bob the Turtle auttaa lasta kehittämään koordinaatio- ja motorisia taitoja ja se tukee lapsen aistien kehitystä.

Mahtava tehtävä ja iso kunnia! Katsotaan mitä seuraavaksi postiluukusta kolahtaa.

Ainun tuttipullot ovat olleet Ellillä käytössä alusta asti.

ainu tuttipullot

Elli tykkää kovasti syödä näillä Ainun ensilusikoilla. Ne ovat pehmeät ja sopivat hyvin myös Ellin käteen. Lusikan pää oli alussa vaalea, mutta porkkanasose on värjännyt lusikat oranssiksi. Ainu Mam ruokakippo saatiin lahjaksi Ellin mummolta. Emme vielä ole ottanut sitä matkoille mukaan, mutta kotona Elli syö siitä.

ainu lusikat

Ainun puhdistuspyyhkeet ovat ainoat jotka eivät aiheuta punoitusta Ellillä. Sopivat myös naaman pyyhkimiseen. Vaippaihottumaa Ellillä ei ole paljon ollut, mutta jos jotain pientä ilmaantuu, niin Ainun sinkkivoide rauhoittaa ihon samantien. Hoitovoidetta olemme käyttäneet Ellin kuivalle iholle.

ainu hoitotuotteet

Tässä kuva Bob-kilpikonnasta, joka saatiin lahjana Ainulta. Kovassa käytössä on ollut jo, ja muut purulelut unohtuvat Bobin rinnalla. Meillä oli ennestään myös tämä Ainu Mam purulelurengas, jossa on ”harja” joka mukavasti kutittaa ikeniä.

ainu purulelu

Meidän koko perhe suosittelee lämpimästi testaamaan Ainun tuotteita. 🙂