Erityinen veljeni

– Jesse, mitä tytöille voi puhua? Voinko mä pyytää tyttöä treffeille?

– Tottakai voit. Tytöille voi puhua ihan mistä tahansa. Vaikka elokuvista, musiikista tai harrastuksista.

– Ja jos tyttö ei halua lähteä treffeille, mä voin kysyä jotain toista tyttöä.

– Juuri näin.

Tuo on suora lainaus minun ja 19-vuotiaan pikkuveljeni keskustelusta pari päivää sitten. Isoveljenä tuntuu hienolta, että saan auttaa pikkuveljeäni tyttöjutuissa. Vielä hienommalta tuntuu käydä tuo keskustelu, kun ottaa huomioon, missä tilanteessa aikoinaan oltiin.

autismi veli 2

Joskus nimittäin ei oltu edes varmoja, oppiiko pikkuveljeni koskaan puhumaan. Oppi, 7-vuotiaana.

Pikkuveljelläni on autismi. Sen takia hänellä on vaikeuksia kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa. Hänellä on myös diagnosoitu lievä kehitysvammaisuus, jonka takia hänen tunne-elämänsä on kolmevuotiaan tasolla.

Mulle hän on kuitenkin aivan normaali veli. On aina ollut.

 

Kun pikkuveljeni erityisyys selvisi, oli se iso shokki koko meidän perheelle. Kaikki oli uutta, eikä kukaan oikeastaan tiennyt, miltä tulevaisuus tulisi näyttämään. Koko homma kuitenkin hitsasi meidän koko perheen yhteen mielettömällä tavalla. Meistä tuli loistava tiimi. Jokainen hoiti oman ruutunsa ja auttoi toista.

autismi veli 3

Koen, että minä ja pikkusiskoni ymmärrettiin lapsina aika nopeasti, mikä tilanne on. Pikkuveli ei ehkä ollut ihan samanlainen kuin muut hänen ikäisensä, mutta meille hän oli ihan normaali pikkuveli. Sellaisena me häntä kohtelimme ja kohtelemme edelleen. Yhtä rakkaana, ellei jopa rakkaampana.

Olen todella onnellinen, ettei veljeäni ole koskaan kiusattu. Hänet on aina hyväksytty osaksi yhteisöä. Kun asuimme aikaisemmin pienellä paikkakunnalla, Mäntyharjulla, koko kylä tunsi veljeni. Ei siksi, että hän oli vammainen. Vaan siksi, että hän oli erityinen: ystävällinen, iloinen, kohtelias ja toiset huomioonottava.

autismi veli4

Oli erittäin tärkeää, ettei pikkuveljeäni alettu häpeämään tai piilottelemaan. Päinvastoin, me teimme perheenä ihan samoja juttuja kuin kaikki muutkin perheet. Menimme sinne minne muutkin. Olihan se varmasti aikamoinen näky, kun meidän perhe pamahti paikalle, mutta sen avulla ennakkoluulot karisivat nopeasti.

autismi veli 5

Veljeni erityisyys on opettanut mulle ja meidän perheelle valtavan paljon. Kukaan ei pidä asioita itsestäänselvyyksinä. Onni nimittäin on pieniä asioita, joista osaa iloita. Sen olemme kaikki oppineet käytännössä.

Vai kuinka monessa perheessä on itketty onnesta ja hurrattu koko perhe potan ympärillä, kun perheen nuorimmainen oppi käyttämään sitä? 🙂

Mainokset

Kesä, jäätelö ja benjihyppy

Yksi hienoimmista asioista lomalla on vapaus.

Vapaus tehdä mitä ikinä keksitkään. Tottakai tuo yksi pieni neiti asettaa hieman rajoja, ettei tässä nyt mihinkään reppureissulle Siperiaan voi lähteä, mutta silti. Ennen kesälomaani suunnittelin, että lomalle jäisi myös paljon tyhjää aikaa. Päiviä, jolloin kalenteri on tyhjä. Päiviä, jolloin heräät niin, että maailman on sulle avoin. Mitä sä haluaisit tehdä?

suomen korkein benjihyppy 3
Viime viikon perjantai oli yksi tälläisistä päivistä.

– Mitä sä haluaisit tehdä, avovaimo kysyi. – Lähdetäänkö Helsinkiin syömään jäätelöä, vastasin.
– No lähdetään.

Niinpä me lähdettiin.

suomen korkein benjihyppy suomen korkein benjihyppy 2
Ajettiin autolla Eiraan, etelä-Helsinkiin ja käveltiin chillailemaan meren rannalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kuljettiin Hernesaaren reunamilta aina Kaivopuistoon asti. Matkalla syötiin jäätelöt meren rannalla istuskellen. Pehmis strösseleillä ja avovaimolle toffee-jäätelö. Elli maiskutteli maissinaksuja vaunuissa ja seurasi katsellaan jokaista ohi liitävää lokkia.

Kaivopuiston rannalla näimme ihmisen, joka hyppäsi 150 metrin korkeudesta kohti maata.

Hullu.

Benji-hypyksi kutsuttu asia on se viimeinen asia maanpäällä, johon minä suostuisin.

Sanotaan kuitenkin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Sen takia en hätkähtänyt, kun 15 minuutin päästä näin avovaimoni nousevan korin reunalla 150 metrin korkeuteen.

suomen korkein benjihyppy 5
Hullu.
Sieltä se ponkaisi alas. Suomen korkein benjihyppy tuosta noin vaan. Huikea mimmi.

Vielä kylmät kokikset Mattolaiturin terassilla ja kotiin syömään. Kesäloma on kiva.

suomen korkein benjihyppy 6

Miksi syömisestä on tehty niin vaikeaa?

Paljastan heti alkuun salaisuuden:

Terveellisesti syöminen ei ole vaikeaa. Siitä on tehty vaikeaa.

Kun hieman ylipainoa kerännyt ihminen päättää tehdä elämäntapamuutoksen, hän kirjoittaa Googleen ”Terveellinen ruokavalio”.

Älä syö lihaa, laihdu kasvisruokavaliolla!

Minna laihtui 20 kiloa – jätti hiilihydraatit!

Älä unohda hiilihydraatteja!

Vältä rasvoja!

Älä vältä rasvoja!

Paleo..

Gluteeniton..

Maidoton…

Nykyaikana tietoa ja informaatiota on tarjolla niin valtavasti, että se hämmentää ihmisiä. Suurin osa tästä tiedosta on vielä ristiriidassa keskenään. Milloin syömisestä tuli asia, johon tarvitaan vähintään ydinfyysikon tutkinto, jotta sen tekee oikein?

miksi syömisestä on tehty niin vaikeaa
Ihmisten suurin ongelma ravinto-asioissa on, ettei osata nähdä metsää puilta. Tavoitellaan jotain maagista täydellisyyttä, mutta ei ymmärretä, että täydellistä ruokavaliota ei ole olemassakaan. Ei tajuta, että mikä on oikeasti tärkeää. Sillä ei ole mitään merkitystä, että juotko iltaisin vihreää teetä ja aamuisin inkiväärishotin, jos lounaasi on omena ja iltapalaksi uppoaa suklaalevy.

Kun asiakas tulee valmennukseeni ja alamme käymään ravintojuttuja läpi, osa yllättyy. He yllättyvät siitä, että PT ei olekaan keksinyt jotain maagista uutta tapaa syödä ja laihtua. Suurin osa kertomistani asioista on sellaisia, jotka asiakas tietää jo etukäteen. Mutta siinä elämäntapamuutoksen ja laihtumisen vimmassa ei käsitetä, että terveellisesti syöminen ei ole niin vaikeaa.

miksi syömisestä on tehty niin vaikeaa? 2
Enemmän liikuntaa, vähemmän herkkuja. Syö 3-5 tunnin välein. Vältä valmisruokia. Kiinnitä huomiota hiilihydraattien määrään ja laatuun. Lisää vihreää joka aterialle. Juo vettä.

Siinä se.

Tietenkään ne ravintotapaamiset eivät ole näin ympäripyöreitä, vaan käymme asiakkaan tilannetta tarkemmin läpi. Mutta on silti yllättävää, että näitä muutamaa perusasiaa ei muisteta, mutta sen sijaan tahdotaan tietää, että mikä superfoodi olisi kaikista paras.

Miksi syömisestä on tehty niin vaikeaa? 3
On surullista, että ylipäätään koko ravinto-keskustelusta on tullut villi länsi. Se on nykyisin yhtä suurta huutokilpailua, jossa tärkeintä on vain saada oma uskomus esille. Erilaisista suuntauksista julistetaan yksiselitteistä totuutta ja kaikki muu leimataan myrkyksi. Jaotellaan raaka-aineita hyviin ja pahoihin, vaikka ravintoa pitäisi katsoa kokonaisuutena. Ei se lasillinen light-kokista sua myrkytä. 

Älä luo ruoasta itsellesi stressitekijää. Nauti siitä.

Syöminen yksi maailman parhaimmista asioista.

Korkeanpaikankammoisen painajainen

En uskonut tuon päivän koskaan tulevan.

Jos multa kysytään, niin avovaimo käytti mun aamu-unisuutta törkeästi hyväkseen.

”Rakas, lähetäänkö ens viikolla kiipeilemään sinne Seikkailupuisto Huippuun?”

”Mikäs siinä.”

Tuona hetkenä en todellakaan tiennyt, että mihin olin lupautunut. Kun se päivä lopulta koitti, olin aamulla edelleen rauhallisen itsevarma. Mikäs siinä, käydään vähän kiipeilemässä erilaisia ratoja. Eihän ne nyt voi olla mitenkään vaikeita. Helpostihan mä tällaisena Tarzanina ne selvitän.

seikkailupuisto huippu espoo 3
Kolme tuntia myöhemmin.

Seison 11 metrin korkeudessa köysiradalla, joka heiluu tuulessa.

”Miksi v**ussa mä suostuin tähän?” ehdin ajatella useaan otteeseen ylhäällä keikkuessani. Varmaan jokainen lihas kropassani on jännittynyt ja syke huitelee 200:ssa, kun astun ensimmäisen askeleen radalla. Köysirata heiluu ja melkein kaadun taaksepäin heti alkajaisiksi. Vaikka puiston henkilökunta vannoi turvaköyden kestävän myös meikäläisen melkein sadan kilon ruhon, ei tee todellakaan mieli kokeilla asiaa.

seikkailupuisto huippu espoo 4
Hitaasti, mutta varmasti etenen seuraavalle tasanteelle. Jokaisen tasanteen kohdalla mietin helpointa tapaa luovuttaa ja jättää koko homma kesken. Taakseni muodostuu jono, kun etenen radalla. Puristaessani turvaköydestä rystyset valkoisina vilkaisen ylös puiston vaikeimmalle radalle. Siellä itseäni puolet pienempi poika etenee esteeltä esteelle ketterän näköisesti.

Se näky saa kiukun heräämään sisälläni. ”Jos noin pieni junnukin uskaltaa tehdä tän, niin kyllä sinäkin aikuinen mies tästä selviät.”

seikkailupuisto huippu espoo 5
Loppumattomalta tuntuva rata tulee vihdoinkin päätökseensä. Vielä edessä olisi viimeinen haaste. 200 metrin vaijeriliuku, jossa astun tyhjän päälle ja annan henkeni ja terveyteni yhden vaivaisen vaijerin varaan. Mieleni valtaa epävarmuus. ”Mitä ne sano siinä alkukoulutuksessa, miten tää varavaijeri piti oikein olla? Onkohan nää valjaat tarpeeksi kireällä?” Tarkistan neuroottisesti, että turvaköysi on kunnolla vaijerissa kiinni.

seikkailupuisto huippu espoo 2
Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni. Astun 11 metrin korkeudesta tyhjän päälle. Vatsanpohja heittää voltin, kunnes tajuan, etten pudonnutkaan maahan. Sen sijaan vauhtini kiihtyy ja vaijeri alkaa vinkumaan kiihtyvästi. Avaan silmäni. Kiidän kovaa vauhtia pitkin vaijeriliukua. Samantien minut valtaa lämmin ja voimakas tunne.

Selvisin.

Katselen Leppävaaran maisemia. Mikäs tässä laskiessa. Aurinkokin paistaa.

Ennen kuin vaijeriliukuni on päättynyt, olen jo päättänyt siirtyä kokeilemaan seuraavaksi vaikeampaa rataa.

Koska helpostihan mä senkin tällaisena Tarzanina selvitän. Ja kun avovaimo kysyy, niin sano ettei pelottanu yhtään.

seikkailupuisto huippu espoo

Kesälomareissuja!

Hello!

Kirkkonummi-Kustavi-Kirkkonummi-Tukholma-Kirkkonummi-Kuopio-Kirkkonummi.

Siinä on meidän perheen edellisen viikon reitti.

Juhannus vietettiin mökillä Kustavissa, Turun saaristossa meren rannalla. Sen jälkeen heti maanantaina suunnattiin Tukholmaan. Kun sieltä oltiin palattu kotiin, lähdettiin mun vanhempien luokse Kuopioon viettämään pitkää viikonloppua.

juhannusreissuthumb_IMG_0653_1024
thumb_IMG_0775_1024.jpg
Reissattu taas oikein urakalla. No, eipähän ole käynyt lomailu tylsäksi. 🙂

Meinasi iskeä juhannuksena pieni pakkauskriisi. Meillä oli niin paljon tavaraa ja pelkästään Ellin vaunut vievät niin paljon tilaa, että hieman puski hikikarpaloita otsalle, kun yritti miettiä miten kaiken saa autoon sisään.

thumb_IMG_0880_1024

Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Juuri samana päivänä, kun käytiin avovaimon kanssa pakkauskriisi-episodia läpi, otti suomalainen firma nimeltään Kinspiring yhteyttä. He lupasivat auttaa ongelmassa ja tarjosivat vuokralle matkarattaita.

thumb_IMG_0768_1024

Onneksi!

Kinspiring on suomalainen palvelu, jossa perheet vuokraavat lastentarvikkeita toisilleen. Aivan kaikkia mahdollisia vauvan tarvikkeita ei tarvitse itse ostaa, vaan ne voi vuokrata sille ajalle, kun niitä tarvitsee. Meidänkään ei tarvinnut käydä ostamassa kalliita matkarattaita vain viikon reissun takia.

juhannusreissu 5.jpg

Saatiin heiltä vuokralle Babyzen Yoyo -matkarattaat. Iso peukku meidän perheeltä niille. Kevyet työntää, kääntyvät tosi ketterästi ja menevät tosi pieneen tilaan.

thumb_IMG_0732_1024
Palveluna Kinspiring oli tosi helppo käyttää. Rekisteröidyt sisään ja maksat vuokrauksen luottokortilla. Haet tuotteen, käytät ja palautat. That’s it. Ja jos sulla itelläs on jotain vauvan tarvikkeita käyttämättöminä, muttet halua kokonaan niistä luopua, voit tienata rahaa vuokraamalla niitä Kinspiringin kautta eteenpäin.

kinspiring.com

Yhteistyössä: Kinspiring