Osaatko sanoa ei?

Yksi elämäntaito, jota mun on ihan oikeasti pitänyt opetella, on ollut taito osata sanoa:

Ei.

Se on ollut vaikeaa. Niin monta kertaa mä oon löytänyt itseni tekemästä asioita, jotka olisin voinut välttää vain vastaamalla ei. Asia ei oo kiinnostanut eikä hyödyttänyt mua millään tavalla, mutta silti mä oon suostunut, vain siksi, etten oo halunnut loukata kysyjän tunteita. Se on tyhmää. Se kaikki on pois siitä ajasta, jolloin mä olisin voinut tehdä jotain sellaista, josta oikeasti tykkään.

Tietenkään aina ei voi eikä edes kannata sanoa ei, mutta toisinaan se on järkevää. Jos tuntuu, että päätös on ristiriidassa sun arvojen tai tavoitteiden kanssa, sano ei. Tietyissä asioissa ei todellakaan haittaa olla itsekäs ja sanoa ei.

Kyse on siitä miten sä kieltäydyt.

wood puzzle 1
Ennen saatoin kehittää päässäni miljoona erilaista syytä miksen voisi suostua johonkin asiaan. Yritin päässäni ratkoa, että mikä selitys loukkaisi mahdollisimman vähän kysyjän tunteita. Jossain vaiheessa huomasin, että parasta on tässäkin asiassa olla rehellinen.
Se on ollut hyvä ratkaisu. Luulen, että kysyjäkin osaa arvostaa sitä, etten selittele ummet ja lammet miksen voisi suostua. Se on tullut itselleni yllätyksenä, että ihmiset eivät suutu, jos sanon suoraan, että joku asia tai yhteistyö ei kiinnnosta.

”Kiitos ehdotuksesta, mutta tää juttu ei oo mua varten.”

Ja se on sillä selvä. Osaatko sä sanoa ei?

Mainokset

1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Taaperotiistain päiväretki

Moi!

Me käytiin tiistaina Itiksen kauppakeskuksessa päiväretkellä. Siellä oli järjestetty Taaperotiistai -kiertue. Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudulla eri kauppakeskuksissa. Se starttasi tällä viikolla Itiksestä ja vierailee yhteensä seitsemässä kauppakeskuksessa.

Mietittiin etukäteen avovaimon kanssa, että Elli varmasti tykkää menosta. Oltiin ihan oikeassa. ”Där! där!” kaikui jatkuvasti ja pää pyöri ympyrää, kun joka suunnassa tuntui olevan jotain kiinnostavaa. Kuten arvasimmekin, ehkä eniten Ellin mieleen oli Touhula -päiväkotien piste. Siellä oli erilaisia liikuntavälineitä ja pehmeät matot. Milloin lenteli hernepussit, milloin 1-vuotias yritti pyörittää hulahulavannetta.

IMG_1333
Paikalla oli myös Tarramonsteri ja Semper Organix. Ensimmäinen heistä tekee nimikointituotteita lasten vaatteisiin ja muihin tavaroihin. Ihan jo päiväkodissa työskentelevänä heidän tuotteensa on tullut vastaan useasti, onneksi. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin arvioilta noin 3000 pipoa ja lapasta, joihin ei ole merkitty lapsen nimeä. Jälkimmäisen tuotteet taas on meillä päivittäisessä käytössä. Tuolla päästiin maistamaan paria uutta välipalamakua. Ihan super loistavia tuotteita.

IMG_1337
Me saatin myös alennuskuponkeja SEA LIFE merimaailmaan. Siellä on pakko lähteä käymään vielä nyt syksyn aikana. Jos Elli on suu auki ihmetyksestä, kun näkee kylpyammeessa polskivan kumiankan, niin mitähän neiti mahtaa tuumia, kun edessä polskiikin Seeprasarvihai?

IMG_1334

Moni mun blogia ja instagramia (@isitreenaa) seuranneet tietää, että meillä asuu ihan järjetön kirjafriikki. Pieni neiti on ihan hulluna kirjoihin. Saatiin kirjakokoelmaan uusi lisäys, kun uusin Tatu ja Patu -kirja Ällistyttävä Satukirja löysi tiensä meille. Paikalla oli myös lääkärifirma Pikkujätti. Pakko sanoa, että valitettavasti vauvavuoden aikana ollaan joudutti pari kertaa siellä käymään, kun kuume ja yskä vaivasi Elliä puolen vuoden ikäisenä pahasti. Noina kertoina ollaan saatu siellä loistavaa palvelua ja Ellille helpotusta oloonsa.

IMG_1335
Taaperotiistain ehkä siistein juttu oli kuitenkin nostalginen. Paikalla oli Aku Ankan edustajat. Mä oon jo pitkään miettinyt, että olis kiva, jos Aku Ankka oottais mua keittiön pöydällä, kun tuun kotiin. Sen takia päätin liittyä tilaajaksi varmaan 13 vuoden tauon jälkeen. Mulla oli ala-asteikäisenä yksi tietty rutiini koulujen jälkeen. Kaksi paahtoleipää, iso kuppi kaakaota ja uusin Aku Ankka keittiönpöydän ääressä.

Nyt, vuosien tauon jälkeen mä pääsen taas toteuttamaan tuon. Että miten siistiä!

IMG_1336

Yhteistyössä Taaperotiistai-kiertueen kanssa.