Kuinka paljon olen tienannut bloggaamalla?

Mä tiedän, että tää aihe kiinnostaa niin monia, joten tuntuu että tästä pitää kirjoittaa.

Voiko bloggaamisesta saada rahaa? Kuinka paljon mä olen tienannut yhteistöillä? Miten päätän minkä yrityksen kanssa haluan tehdä yhteistyötä?

Kun aloitin bloggaamisen, ilmaiset tuotteet tai raha ei ollut missään vaiheessa mulle mikään motivaattori. Mä en rehellisesti sanottuna edes tajunnut, että joku haluaisi antaa mulle ilmaisen tuotteen tai jopa maksaa siitä, että mä käytän heidän tuotettaan. Itseasiassa vasta, kun eräs bloggaaja-kaveri kysyi, paljon mun hinta yhdelle Instagram-kuvalle on, tajusin että hetkinen.

Voinko mä pyytää siitä rahaa?

Nyt tajuan, että tottakai voin. Samalla tavalla firmat maksavat sille paikallislehdelle, että saavat mainoksensa päivän lehteen. Se on jotenkin hauskaa, että ihmiset eivät edelleenkään pidä bloggaamista työnä, vaikka monelle se on jo sitä. Bloggaajien työ on toimia markkinointikasvona.

Kuinka paljon bloggaamisella tienaa?

Kuinka paljon mä olen puolentoista vuoden aikana tienannut rahaa blogilla?

Jos lasken mukaan erilaisten tuotteiden rahallisen arvon, niin summa on arvioilta noin 2000-2500e. Eli ihan kiva sivubisnes, mutta ei tällä kolmihenkistä perhettä elätä.

Suurin yksittäinen palkka, jonka mä olen yhdestä Instagram-kuvasta ja blogikirjoituksesta saanut, on ollut bruttona 300e. Kyllä, maksan veroja jokaisesta yhteistyöstä. Normaalisti mun yhden blogikirjoituksen + Instagram-kuvan arvo on n.130-150e.

Miten yhteistöitä hankitaan?

Joko yritykset ehdottaa tai sinä ehdotat yritykselle.

Suurin osa mun yhteistöistä on lähtenyt liikkelle firmojen otettua yhteyttä muhun, mutta mä olen myös itse laittanut kiinnostaville yrityksille sähköpostia ja ehdottanut yhteistyötä.

Miten valitsen yhteistyöt?

Koska bloggaaminen on mulle vain harrastus, ei raha ole mulle kovinkaan suuri motivaattori. Se vaikuttaa myös siihen minkälaisia yhteistöitä valitsen. Haluan, että ne tuotteet, joita somessa/blogissa mainostan, on sellaisia joista itse pidän. Niiden on oltava mun näköisiä ja liityttävä mun blogin aiheisiin. Mainostuksen pitää olla luonnollista.

Mulle tulee muutama yhteistyö-ehdotus kuukaudessa. Osa on sellaisia, että sanon heti ei, jos mainostettava tuote ei ole yhtään mulle sopiva. Tuntuisi jotenkin kornilta mainostaa tuotetta, joka ei millään tavalla liity mun blogin aiheisiin.

Myös se, kuinka yritykset muhun suhtautuu merkitsee mulle paljon.

Välillä yrityksiltä tulee ehdotuksia, joista aistii heti, että heille bloggaaja on vain väline saavuttaa ilmaista mainosta. Sieltä tulee pitkä lista vaatimuksia, joita he haluat yhteistyössä olevan ja mitä he haluavat saavuttaa. Sen jälkeen bloggaajalle heitetään joku almu vaivanpalkaksi. ”Tässä sulle nyt joku tällänen palkka, vaikket sä nyt mitään tästä tarvitsisikaan.”

Ei kiitos. Tiedän, etten ole Suomen suurin bloggaaja, mutta en pidä siitä että mun oletetaan suostuvan heti kaikkeen jonkun ilmaisnäytteen takia.

Välillä yhteyttä ottaa yritys, jotka selvästi haluaa, että me molemmat osapuolet hyödytään yhteistyöstä. He puhuvat mulle suoraan ja ystävällisesti. Pidän siitä, että ensiksi puhutaan yhteistyön laadusta ja tuotteesta, sen jälkeen vasta rahasta. Jos tuote ja yhteistyön muoto on sellaisia, joista molemmat pitävät, rahalla ei ole enää siinä vaiheessa niin suurta merkitystä. Näissä tapauksissa mä itse haluan panostaa yhteistyöhön ihan eri tavalla ja saatan mainostaa yritystä enemmän kuin mitä me oltiin sovittu. Se on mun tapa kiittää, että yritys kohteli mua hyvin ja arvosti mua.

Blogin ja somen pyörittäminen on mulle mukava harrastus, johon purkaa ajatuksia. Sen takia ajatus siitä, että siitä saa joskus rahaa on edelleen hieman outo.

Mitä mieltä sä oot? Mitä ajatuksia aihe sussa herättää? Saako bloggaamisella tienata?

2v-synttärit!

Elli on

iloa ja hymyä. Itsenäisyyttä ja reippautta. Kiukkua ja uhmaa.

Elli on sylikkäin katsottuja lastenohjelmia heti heräämisen jälkeen. Elli on temppuilua ja kiipeilyä. Keinumista ja juoksuaskelia. Juoksuaskelia, jotka ovat täynnä uteliaisuutta ja iloa.

Elli on maailman reippain kauppa-apulainen ja suloisin kylpykaveri.

Elli on muumeja ja pehmoleluja. Karjalanpiirakoita ja maitoa.

Elli on päivänpaistetta ja rämäpäisyyttä.

Tämä isintyttö ja mamman älskling on nyt

2-VUOTIAS!

Yhteistyössä: Juhlamaailma.fi

Onko mulla kolmenkympin kriisi?

Ja sieltä.

Sieltä se tuli. 29 vuotta napsahti tänään mittariin. Elämäni viimeinen vuosi vielä parikymppisenä. Tai ainakin melkein parikymppisenä.

Kun kirjoitan ikäni numeroina, 29, luku näyttää niin suurelta. Siinä on niin aikuinen vivahde. Luku ei kuitenkaan pelota, ei edes ahdista. Mutta, miksi sen edes pitäisi? Se on vain luku. 29 on mun tämän hetken ikä ja hyvä niin.

Mä koen, että mä olen elämässäni juuri siinä pisteessä, jossa mun kuuluukin olla.

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista kolmenkympin ikäkriisiä. En haluaisi olla enää 19-vuotias, vaikka välillä niitäkin aikoja on kiva muistella. Sen ikäisenä sitä ikä ja tulevaisuus vasta ahdistaakin.

Ehkä mulla ei oo minkäänlaista kriisiä, koska mä olen tyytyväinen elettyyn elämääni, ollen samaan aikaan suunnattoman innoissani jutuista, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tuntuu, että sen takia mulla on äärettömän tasapainoinen olo. Tämä ikä on mulle juuri sopiva.

Kiitos kaikista sadoista onnitteluista, joita ootte mulle laittanut. 🙂 Niistä tulee lämmin olo, että haluatte muistaa mua. Kiitos. 🙂

2-vuotisneuvola

Meillä oli tänään ohjelmassa 2-vuotisneuvola. Mä oon pyrkinyt aina pääsemään mukaan, jos siihen on töiden puolesta ollut pienikin mahdollisuus. Tämänpäiväinen oli vielä jännittävä kerta, koska toukokuisen muuton jälkeen myös neuvola vaihtui kokonaan meille uuteen.

Meidän uusi neuvola on n. 500 metrin päässä kotioveltamme, joten Elli pääsi potkuttelemaan sinne synttärilahjaksi saamallaan potkupyörällä. Vastassa oli mukava keski-ikäinen terveydenhoitaja, joka otti meidät iloisesti vastaan. Elli säntäsi samantien eri lelujen kimppuun ja me istuimme alas juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Jutunaiheet pyörivät Ellin syömiseen, nukkumiseen ja puheen ympärillä.

Vielä mitat ja viimeisten leikkien kautta kotimatkalle.

Se on aika jännä miten paljon ihan normaalia neuvolakäyntiäkin voi jännittää. Siitä tulee tietyllä tapaa sellainen fiilis, että nyt ulkopuolinen ihminen arvioi, miten fiksu lapsi meillä on ja kuinka me olemme vanhempina onnistuneet. Vanhempana sitä ajatuksiin hiipii vaivihkaa tulee näyttämisen tunne, että katso nyt, meidän lapsi osaa tämänkin tehdä.
Ja vaikka sä kuinka tiedät, että ”jokainen lapsi on omanlaisensa” ja ”lapset kehittyvät eri tahtiin”, niin jokainen vanhempi haluaa kuulla, että hänen lapsensa on normaali. Se on ihan luonnollista. Vaikka neuvolassa jokin asia nousisikin esiin, niin pitää muistaa että loppujen lopuksi neuvolassa ollaan lapsen ja vanhempien puolella. He eivät sano asioita ilkeyttään, vaan koska ajattelevat meidän parasta.

Meillä on yleisesti neuvoloista pelkästään hyviä kokemuksia. Me ollaan saatu siellä aina hyvää palvelua. Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa sitä kaipaa neuvoja ja vinkkejä, jotka oli varsinkin vauva-aikana erittäin hyödyllisiä.

Millaisia kokemuksia teillä on neuvoloista? 🙂

Paluu kesälomalta!

Vau. Tuntuupa hienolta julkaista taas blogiteksti. Edellinen kirjoitus on niin kaukaa kuin toukokuulta. Sen tekstin jälkeen halusin ottaa tietoisen blogi-loman. Ladata akkuja, vetää kesän henkeä ja kypsytellä uusia aiheita.

Nyt huomaan kuinka tarpeeseen loma tuli. Kirjoitin sen aikana yli 10 valmista tekstiä, jotka odottavat julkaisua. Ne odottavat, että SINÄ, blogini lukija, pääset niitä lukemaan. Aiheet vaihtelevat isyyden tunteista lasten vaatteisiin, laihduttamisesta rahaan ja uhmasta kahviin.

Kiitos.

Kiitos sinä. Kiitos, että olet klikannut tämän(kin) tekstin auki. Kiitos, että annat mulle mahdollisuuden kertoa ajatuksiani isyydestä ja vanhemmuudesta. Kiitos, että seuraat mua somessa ja kiitos, että haluat seurata meidän perheen sekoiluja.

Nyt syksyllä haluan julkaista blogitekstejä paljon säännöllisemmin kuin aikaisemmin. Teiltä on tullut viestejä, joissa on pyydetty kirjoittamaan aiempaa useammin. Haluan sen ehdottomasti tehdä, kiitoksena siitä, että jostain kumman syystä teitä ilmeisesti kiinnostaa, että mitä mulla on sanottavana. Sen takia tästä lähtien blogin julkaisupäivät tulevat olemaan aina maanantai ja torstai.

Vaikka mulla on tekstejä valmiiina ja aiheita mielessä, mä mielelläni toteutan teidän toiveitanne. Eli jos sulla on joku aihe mistä haluaisit kuulla isän/miehen/mun mielipiteen, niin laita mulle viestiä.

Hauskaa syksyn alkua! 🙂