Mä olen onnellinen

Tiedättekö mitä?

Mä olen onnellinen.

Ajelin viime viikolla töistä kotiin. Keskellä Kehä 2:sen moottoritietä mä tajusin asian, jota oon jahdannut koko elämäni. Siinä se iski. Keskellä arkista työviikkoa, keskellä työmatkaa.
mä olen onnellinen

Mä tajusin olevani äärettömän onnellinen.

Mut valtasi rauhallinen tunne. Nyt sä Jesse saavutit sen.

Vihdoin.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mä olen elänyt aivan mahtavan elämän. Siitä ei ole puuttunut mitään. Mä oon kuitenkin aina jahdannut jotain. Kaikessa on aina ollut päämäärä, jota kohti mä oon mennyt. On kyse ollut urheilusta, työelämästä tai parisuhteesta/perheestä. Se päämäärä on määrittänyt kaiken. Olen ajatellut, että vasta kun saavutan sen, mä olen onnellinen. Mä en ole osannut tarpeeksi nauttia siitä matkasta. En niin paljon kuin olisi pitänyt.

Siinä hetkessä auton ratissa tajusin, että elämä ei oo päämäärien jahtaamista. Mun tehtävä ei oo saavuttaa mitään päämäärää.

Mun tehtävä on nauttia.

Elää hetkessä ja olla kiitollinen. Koska mulla on elämässä loppujen lopuksi kaikki todella hyvin.

Kyse ei ole siitä, että millainen sun elämäsi on, vaan siitä miten siihen suhtaudut. Jos osaat nauttia ja iloita siitä mitä sulla on, sä olet onnellinen.

Mainokset

Pippeli on pippeli

Mä olen jo useamman vuoden tehnyt töitä lasten kanssa ja olen isä. Mä olen työurallani hoitanut yli 1700 lasta. Silti on pakkoa sanoa, että viime viikolla mä hämmennyin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa.

Oltiin vaipanvaihtohommissa, kun viereen tuli n. 3-4 -vuotias tyttö äitinsä kanssa. Okei, mä en missään nimessä halua puuttua kenenkään toisen tapaan kasvattaa lastaan. Se ei ole mun tehtävä. Silti mun leuka putosi lattiaan, kun kuulin äidin sanovan lapselleen, että pestään sun etupylly.

Etupylly?

Mikä helvetti on etupylly?

IMG_2788

Asia jäi vaivaamaan mua. Kotona googletus, että käyttääkö joku muukin oikeasti etupylly-sanaa. Kyllä, ilmeisesti. Luin keskusteluja, joissa vanhemmat kertoivat termistöään, jota käyttävät lapsen kanssa sukupuolielimistä puhuttaessa. Osa käytti tytön kanssa mm. etupyllyä, alakainaloa ja lintua.

LINTUA!

Ollaanko me vanhemmat niin epävarmoja omasta seksuaalisuudestamme, että meitä hävettää puhua lapselle sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä? Miksi pimppi ei voi olla ihan vain pimppi ja pippeli pippeli?

Miksi me halutaan opettaa lapsi häpeilemään omaa vartaloaan ja suoranaisesti valehdellaan lapselle? Koska ihan oikeasti, lintu on lintu. Ei naisen sukupuolielin.
Lapselle pimppi ja pippeli ovat vain yksi ruuminosa muiden joukossa. Heille ne ovat yhtä luonnollisia kuin sormet tai varpaat.

Top-10 Vain Elämää-biisit

Tää postaus sai innostuksen Monnan blogista, jossa Monna listasi 26-suosikkibiisiään Vain Elämää-sarjasta.

Oon seurannut Vain Elämää aivan alusta asti ja väitän, että mä olen nähnyt sarjan jokaisen jakson. Ja miksi en olisi, koska kyseessä on hyvä sarja. Erittäin hyvää musiikkia ja tarinoita biisien takaa. Se yhdistelmä kiehtoo.

top10 vain elämää biisit
Mun omassa listassa korostui biisien livevedot, niiden ensiesitykset. Nämä biisit olivat sellaisia, jotka iskivät heti ensimmäisellä kerralla ja jättivät sanattomaksi. Oon lisännyt biisin jälkeen youtube-version biisistä, jos sellainen löytyi.

Jessen Virallinen Vain Elämää-raati (jonka ainoa jäsen olen minä), on päätynyt seuraavaan järjestykseen:

1# Pyhimys – Sireenit

Aivan selkeä valinta ykköseksi.

Biisin tunnetila ja tarina ovat jotain niin täydellistä. Pyhimyksen hypnoottinen ääni ja rauhallinen kerronta yhdistettynä kykyyn selittää meille tunnetila, jossa biisissä ollaan. Kun siihen lisää sanoilla leikittelyä, josta oon aina tykännyt Pyhimyksen tuotannossa, on kasassa täysin ylivertainen veto Vain Elämää-sarjan historiassa. Koskaan aikaisemmin en oo nähnyt Vain Elämää-pöytää täysin hiljaisena koko biisin ajan. Kaikki vain istuivat ja kuuntelivat.

 

2# Sanni – Kelpaat kelle vaan

Tämä biisi oli aivan mahtava jo ennen uutta versiota, mutta siihen tuli tämän myötä täysi uusi ulottuvuus lisää. Itse jaksossa koettiin yllätys heti alkuun, kun Sannin kanssa biisiä tuli esittämään Apocalyptica. Kylmät väreet risteilivät kropassa, kun ensimmäisen kerran kuuli kertosäkeen jälkeisen välisoiton, jossa Sanni tiputtaa menemään viululla sellojen pauhatessa taustalla.

Juha Tapion kyyneleet vielä kaupan päälle. Iso iso peukku tälle esitykselle.

 

3# Elastinen – Oo siellä jossain mun

Pysäyttävä veto, joka oli mulle tuon kauden ylivoimaisesti paras esitys. Verseissä mahtava piano ja  kontrastina voimakas kertosäe. Loistava sovitus, jossa biisistä poistettiin kaikki ylimääräinen ja jätettiin pelkästään sen ydin jäljelle.

Ja kaksi riimiä nousee aina esille, kun muistelen tätä biisiä. Ne on jääneet jostain syystä tosi voimakkaina mieleen.

”Vaik siihen voi mennä vuosii, viel tsiigataa Turun Linnas ku laivat lipuu Ruotsiin.”

”Ja nään sut siin viel ku ollaan ruttusii.”

 

#4 Ellinoora – Aina ku Aira

Tää viimeisin kausi oli täysin Ellinooran ja Pyhimyksen näytöstä. Ellinoora oli tullut mulle tutuksi pelkästään radioista enkä mä tuntenut persoonaa tai tyyliä tehdä musiikkiakaan käytännössä lainkaan. Ja sitten tuli tämä biisi.

Kakkosversessä tää biisi lähtee käyntiin. Hiljaisuudesta lähtee soimaan rumpukomppi, johon Ellinoora lähtee tykittämään. Siinä kohdassa kylmät väreet kulkevat kehossa. Ja se kertosäe. Ellinooran ääni on mahtava yhdistelmä voimaa ja herkkää pehmeyttä. Loistava biisi, loistava sovitus ja loistava Ellinoora.

 

#5 Danny – Ikuisesti kahdestaan

Tää biisi on aivan uskomattoman kaunis. Tarina, melodia, kaikki. Danny istuu tuolilla ja kertoo tarinaa. Liikuttuu välillä itsekin. Ja C-osan korkea kohta. Herranjumala sentään!

Spotify-versio ei pääse lähellekään sitä tunnetilaa mikä livevedossa oli.

 

#6 Suvi Teräsniska – Päästä mut pois

Akustinen kitara. Suvin pehmeä ääni. Biisi kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ja lopussa on kaikki piiput auki. Mikael Gabriel tuijottaa suu auki. Niin tuijotin minäkin. Aivan järjetön veto.


#7 
Juha Tapio – Sinuhe

Tää oli yksi suurimmista yllätyksistä mitä sarjassa on ollut. Räppäävä Juha Tapio kuulostaa etukäteen lähinnä Putouksen hahmolta, mutta mitä vielä. Räppääminen kuulosti luontevalta ja multiriimit tippuivat tahdilleen oikein. Biisin näkökulmaa oli vaihdettu hieman, joka oli juuri oikea valinta.

Tuplaajana toiminut Brädi ja lopun naiskuoro toimi loistavasti.

 

#8 Anssi Kela – Kasarin lapsi

Tykkään valtavasti miten Anssi Kela on luonut tästä biisistä oman musiikillisen elämänkertansa. Musiikki on hänen suurin rakkautensa ja intohimo ja tässä se tulee loistavasti esille. Hienot tekstit ja teknisestikin vaikeita riimejä.


#9 
Samu Haber – Hiljaisuus

Tää oli tämän kauden ehdoton kohokohta. Loistava sovitus, jossa biisistä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Verseissä pelkkä kitara toimiii loistavasti ja kertosäkeessä on voimaa. Samun nappisilmät ja Irinan kyyneleet.


#10 
Kasmir – Mökkitie 

Tää oli niin siisti. Meille 2000-luvun alussa nuoruuden eläneille tuli tästä todella vahvat Limp Bizkit -fiilikset. Rosoinen sähkökitara ja levareiden skrätsäys. Ai että!

Ennen kuin biisi lähtee, sä et tiennyt yhtään mitä odottaa. Ja sieltä se pamahtaa täysillä suoraan naamaan. Kasmirin ääni on niin monipuolinen, että se kääntyi metalliversioon loistavasti. Tää biisi on muuten mun Isitreenaa treenisoittolistassa mukana. Laitat tän soimaan ja alat penkkaamaan. Aivan varmasti nousee tanko!

Mitä musiikkia kuuntelen, kun treenaan?

Kuunteletteko te musiikkia, kun treenaatte?

Mulle musiikki on tosi tärkeä osa treenikokonaisuutta. Treeni on mun omaa aikaa. Sen tunnin ajan mä en ajattele töitä tai stressaa asioista. Ajatus on ainoastaan seuraavassa sarjassa.

IMG_1427

Kun mä laitan luurit korville ja musiikki alkaa pauhaamaan, mä tiedän, että nyt on aika treenata. Musiikin avulla mä keskityn ja unohdan kaiken muun mun ympäriltä. Pää alkaa nyökkymään ja painot odottaa edessä. Se on mahtava tunne.

On todistettu tieteellisestikin, että musiikki tehostaa suorituskykyä ja auttaa etenkin kovissa sarjoissa. Mä en saa itsestäni parasta irti jonkun satunnaisen radiokanavan soidessa taustalla.  Kun luurit laittaa korville ja kääntää oman treenimusan täysille, on ero mieletön.
Joskus mun salikaverit on kyselleet, mitä mä oikein kuuntelen, kun saatan ennen sarjaa fiilistellä biisiä voimakkaasti ja keskittyä. No, vähän kaikkea. Sen takia ajattelin laittaa koko treenilistani teille jakoon.

Isitreenaa – treenilista sisältää musikkia laidasta laitaan. On räppiä, on punkkia, on Antti Tuiskua, on Lordia ja löytyy sieltä jopa Disneyn-leffamusaa. Jokainen niistä tuo mulle hyvän fiiliksen, hymyn huulille ja saa ihon kananlihalle. Osa biiseistä on sellaisia, joita en kyllä ikinä salin ulkopuolella kuuntele, mutta treenimusana ne saa toimii täydellisesti.

Jos sua kiinnostaa käydä tutustumassa mun suosikkeihin, niin löydät soittolistan nimellä: ”Isitreenaa treenilista.” 

IMG_1429
Mitä sä kuuntelet treenien aikana? Mitä suosikkeja sulla on? 🙂

Kahviaddiktio

Te ketkä seuraatte mua instagramissa (@isitreenaa), ootte varmasti huomannut mun addiktion. Mä juon paljon kahvia.

Mä en koe olevani koukussa kofeiiniin, vaan mulle kahvi on ennenkaikkea tapa. Se on tapa rentoutua. Keittää iso pannullinen kahvia ja istua kahvikupin kanssa alas.

IMG_1357

Mä en todellakaan ole mikään kahvihifistelijä, vaan tykkään juoda normaaleja peruskahveja. Löytyy meiltä kapselikeitinkin, jolla olisi helppo pöyräyttää joku Latte Macchiato. Silti se normaali peruskahvi sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Vaikka nykyisin juonkin paljon kahvia, mä olen vielä tulokas siinä asiassa. Mä aloin juomaan kahvia vasta 25-vuotiaana, eli neljä vuotta sitten. Sitä ennen olin ollut aina ihan vaan periaatteen vuoksi kahvia vastaan. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että töissä oleminen on tylsää jos ei juo kahvia. Se rauhoittaa. Sen ympärillä käydään mielenkiintoisia keskusteluita ja tehdään päätöksiä.

Niinpä kuin vahingossa aloin maistelemaan kahvia. Aloitin samalla tavalla kuin jokainen muukin kahvinjuoja on tällä planeetalla sen aloittanut: paljon maitoa ja sokeria. Hetken kesti tottua kahvin makuun, mutta nyt siitä on tullut jo herkku. Herkku, jota odottaa ja jota kaipaa.

Mikä on sun suhteesi kahviin? Tarvitseko sä sitä, että saat päivän käyntiin? Ja jos et juo kahvia, niin miksi et juo?

Koti-isipäivä – Ellin kanssa Taaperotiistaissa

Me saatiin viime viikolla Ellin kanssa kutsu perinteiselle kauppakeskuskiertueelle – Taaperotiistaihin. Kyseessä on siis kiertue, joka vierailee eri kauppakeskuksissa. Me ollaan aikaisemmin käyty tapahtumassa Itiksessä ja Jumbossa, tänä vuonna päätettiin vierailla Sellossa.

Ja voi pojat, oli nimittäin hieman vaunukansaa liikkellä!

IMG_0798
Yleensä ollaan käyty tapahtumassa kolmistaan, jolloin Ellin kontrolloiminen on ollut helpompaa, mutta tänä vuonna avovaimo oli töissä. Se tarkoitti sitä, että mä yritin yksin juosta Ellin perässä. Elli oli innoissaan, kun joka suunnassa oli mielenkiintoista tekemistä ja kokeiltavaa. 

IMG_0799
Paikalla oli tänäkin vuonna paljon erilaisia firmoja, osa mulle täysin uusia tuttavuuksia, johon oli mielenkiintoista päästä tutustumaan. Tuntui, että tämän vuoden firmat oli valittu sopivasti tälläiselle mukavuudenhaluiselle koti-isälle.

Paikalla ensinnäkin ruokaboksi.fi, joka hoitaa sun puolesta reseptien suunnittelun ja tuo valmiit raaka-aineet sun kotiovelle. Erittäin hyvä idea, joka pitää ottaa testaukseen! Ruokaboksin pisteen liukumäkikin otettiin heti kokeiluun. Joka kerta, kun tälläisissä tapahtumissa on liukumäki, niin voi olla varma, että meidän neiti löytää sen samantien. 

IMG_0796

Tarramonsteriin oon törmännyt useasti töissä, sillä monilla lapsilla on heidän tarroillaan nimikoituja vaatteita. Todella käteviä käyttää, kun netistä saat tilattua juuri sellaiset tarrat kuin itse haluat. Ellin mielenkiinto tosin meni heidän pisteellään olleeseen puumopoon.

IMG_0800

Viereisellä pisteellä ollut stella.fi oli meille aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on siis yksityinen kotipalvelu, joka järjestää mm. lastenhoitopalveluja. Netistä selvisi, että heidän kauttaan voi tilata lastenhoitajan suoraan kotiin, jos sille on tarvetta. Iso peukku, että tälläinen firma on olemassa. Paikalla oli myös Touhula Päiväkodit, joka on meidän vanha tuttu. Heidän liikunnallinen piste on aina ollut Ellin mieleen.

 

Hammaskeiju ja Muuti olivat myös tuttuja, sillä molempien tuotteita meillä on ollut aikaisemminkin käytössä. Ksylitol-pastillit on helpoin tapa hoitaa taaperon hampaita, joten ne on ehdottomasti meillä joka päivä mukana. Muutin annospussit ovat todella helppoja kuljettaa mukana ja napata välipalana. Me pidetään näitä aina hoitolaukussa mukana, koska useasti niillä on helppo taltuttaa taaperon nälkäkiukku.

IMG_0795
Niin tehtiin tälläkin kertaa. Yksi välipala, vilkutukset leijonalle ja kohti päiväunia. Kiitos Taaperotiistai! 🙂

IMG_0801

Kaupallinen yhteistyö: Kids Factory / Taaperotiistai

Vierailu kielikylpypäiväkodissa

Me saatiin viikonloppuna Ellin kanssa kutsu uuden kielikylpypäiväkodin avoimiin oviin. Kyseessä on suomalaisranskalainen päiväkoti Arc-en-Ciel, joka on juuri avannut ovensa. Se sijaitsee Helsingissä Länsi-Pasilassa, rauhallisessa lähiössä.

Avoimet ovet aukesivat lauantaina klo. 10 ja pieni päiväkotiintutustuja oli reippaana paikalla. Elli tulee aloittamaan oman päiväkotiuransa ruotsinkielisessä päiväkodissa, joten kyseinen paikka ei ole meille ajankohtainen. Kyseessä oli kuitenkin Ellin ensimmäinen kerta ikinä edes vierailulla päiväkodissa, joten extra jännitystä oli ilmassa sekä isillä ja tyttärellä.

IMG_0504
Päiväkoti oli valoisan ja kodikkaan näköinen kokonaisuus, joka sijaitsee kahdessa eri kerroksessa. Alakerrassa oli eteinen ja naulakkotilat, yläkerrassa nukkari ja ruokailutilat. Leikkihuoneita oli molemmissa kerroksissa. Lapset ulkoilevat talon sisäpihalla, joka näytti erittäin rauhalliselta paikalta.

IMG_0511
IMG_0507
IMG_0505

Päiväkodin erikoisuus on ranskankieli, jota käytetään kielikylpymenetelmällä. Lapsi oppii ranskankielen kuulemalla ja käyttämällä sitä päiväkodissa. Henkilökunta puhuu lapselle lähtökohtaisesti ranskaa, mutta luonnollisesti alkuvaiheessa samat asiat kerrotaan myös suomeksi, jotta lapsi ei tunne oloaan turvattomaksi. Lapsen ranskankielen kehittymisen myötä suomi alkaa jäämään päiväkodin arjessa pienempään rooliin.

IMG_0509
Mulle tuli itselleni yllätyksenä, että päiväkotiin tulee paljon täysin suomenkielisiä lapsia, jotka eivät osaa ranskaa etukäteen. Olin olettanut, että kyseisiin päiväkoteihin tulee enemmän lapsia, joilla ranska on jo valmiiksi toinen kotona puhuttu kieli, mutta näin ei suinkaan ole. Pieni lapsi oppii uuden kielen erittäin nopeasti, ilman että oma äidinkieli kärsii.

Itse halusin nähdä käytännössä kuinka kaksikielisyys toimii päiväkodeissa, miten se näyttäytyy lasten arjessa. Aluksi ranskankielen kuuleminen tuntui oudolta, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Olin hämilläni miten nopeasti Ellikin oli sinut asian kanssa. Päiväkodin hoitaja sanoi Ellille asioita ensiksi ranskaksi ja jos Elli ei ymmärtänyt, hoitaja sanoi saman asian suomeksi. Mutta joka tilanteessa suomea ei edes tarvittu, kun Elli ymmärsi elekielestä ja tilanteesta, mitä hoitaja tarkoitti.

IMG_0508

Ranskan käyttö päiväkodin arjessa tuntui parin tunnin vierailun aikana todella luontevalta ja en ihmettele yhtään miksi lapset oppivat uuden, heille vieraan kielen niin nopeasti.

Voin vilpittömästi sanoa, että meille jäi molemmille hyvä fiilis vierailusta Pasilassa, joten etenkin lähempänä asuvat, pistäkää paikan nimi muistiin.

IMG_0506

Jos sua alkoi kiinnostamaan kielikylpy-päiväkodit ja erityisesti Arc-en-ciel Pasilassa, niin lisätietoa sä löydät heidän nettisivuiltaan: www.arcenciel.fi/

Normaalisti päiväkotiin on olemassa 200e varausmaksu, joka takaa lapselle paikan päiväkodissa. Arc-en-ciel päiväkodilla on kuitenkin vuoden loppuun (31.12.2018) asti kampanja, jossa käyttämällä koodia ISIFITNESS, saat päiväkotipaikan ilman tuota varausmaksua. Jos paikka päiväkodissa kiinnostaa, tuo koodi kannattaa ehdottomasti hyödyntää! 🙂

Kaupallinen yhteistyö: Arcenciel Oy

Kuinka paljon olen tienannut bloggaamalla?

Mä tiedän, että tää aihe kiinnostaa niin monia, joten tuntuu että tästä pitää kirjoittaa.

Voiko bloggaamisesta saada rahaa? Kuinka paljon mä olen tienannut yhteistöillä? Miten päätän minkä yrityksen kanssa haluan tehdä yhteistyötä?

Kun aloitin bloggaamisen, ilmaiset tuotteet tai raha ei ollut missään vaiheessa mulle mikään motivaattori. Mä en rehellisesti sanottuna edes tajunnut, että joku haluaisi antaa mulle ilmaisen tuotteen tai jopa maksaa siitä, että mä käytän heidän tuotettaan. Itseasiassa vasta, kun eräs bloggaaja-kaveri kysyi, paljon mun hinta yhdelle Instagram-kuvalle on, tajusin että hetkinen.

Voinko mä pyytää siitä rahaa?

Nyt tajuan, että tottakai voin. Samalla tavalla firmat maksavat sille paikallislehdelle, että saavat mainoksensa päivän lehteen. Se on jotenkin hauskaa, että ihmiset eivät edelleenkään pidä bloggaamista työnä, vaikka monelle se on jo sitä. Bloggaajien työ on toimia markkinointikasvona.

image1-2

Kuinka paljon bloggaamisella tienaa?

Kuinka paljon mä olen puolentoista vuoden aikana tienannut rahaa blogilla?

Jos lasken mukaan erilaisten tuotteiden rahallisen arvon, niin summa on arvioilta noin 2000-2500e. Eli ihan kiva sivubisnes, mutta ei tällä kolmihenkistä perhettä elätä.

Suurin yksittäinen palkka, jonka mä olen yhdestä Instagram-kuvasta ja blogikirjoituksesta saanut, on ollut bruttona 300e. Kyllä, maksan veroja jokaisesta yhteistyöstä. Normaalisti mun yhden blogikirjoituksen + Instagram-kuvan arvo on n.130-150e.

rahaa bloggaamisesta

Miten yhteistöitä hankitaan?

Joko yritykset ehdottaa tai sinä ehdotat yritykselle.

Suurin osa mun yhteistöistä on lähtenyt liikkelle firmojen otettua yhteyttä muhun, mutta mä olen myös itse laittanut kiinnostaville yrityksille sähköpostia ja ehdottanut yhteistyötä.

Miten valitsen yhteistyöt?

Koska bloggaaminen on mulle vain harrastus, ei raha ole mulle kovinkaan suuri motivaattori. Se vaikuttaa myös siihen minkälaisia yhteistöitä valitsen. Haluan, että ne tuotteet, joita somessa/blogissa mainostan, on sellaisia joista itse pidän. Niiden on oltava mun näköisiä ja liityttävä mun blogin aiheisiin. Mainostuksen pitää olla luonnollista.

yhteiset-rahat-2

Mulle tulee muutama yhteistyö-ehdotus kuukaudessa. Osa on sellaisia, että sanon heti ei, jos mainostettava tuote ei ole yhtään mulle sopiva. Tuntuisi jotenkin kornilta mainostaa tuotetta, joka ei millään tavalla liity mun blogin aiheisiin.

Myös se, kuinka yritykset muhun suhtautuu merkitsee mulle paljon.

Välillä yrityksiltä tulee ehdotuksia, joista aistii heti, että heille bloggaaja on vain väline saavuttaa ilmaista mainosta. Sieltä tulee pitkä lista vaatimuksia, joita he haluat yhteistyössä olevan ja mitä he haluavat saavuttaa. Sen jälkeen bloggaajalle heitetään joku almu vaivanpalkaksi. ”Tässä sulle nyt joku tällänen palkka, vaikket sä nyt mitään tästä tarvitsisikaan.”

Ei kiitos. Tiedän, etten ole Suomen suurin bloggaaja, mutta en pidä siitä että mun oletetaan suostuvan heti kaikkeen jonkun ilmaisnäytteen takia.

Välillä yhteyttä ottaa yritys, jotka selvästi haluaa, että me molemmat osapuolet hyödytään yhteistyöstä. He puhuvat mulle suoraan ja ystävällisesti. Pidän siitä, että ensiksi puhutaan yhteistyön laadusta ja tuotteesta, sen jälkeen vasta rahasta. Jos tuote ja yhteistyön muoto on sellaisia, joista molemmat pitävät, rahalla ei ole enää siinä vaiheessa niin suurta merkitystä. Näissä tapauksissa mä itse haluan panostaa yhteistyöhön ihan eri tavalla ja saatan mainostaa yritystä enemmän kuin mitä me oltiin sovittu. Se on mun tapa kiittää, että yritys kohteli mua hyvin ja arvosti mua.

Blogin ja somen pyörittäminen on mulle mukava harrastus, johon purkaa ajatuksia. Sen takia ajatus siitä, että siitä saa joskus rahaa on edelleen hieman outo.

Mitä mieltä sä oot? Mitä ajatuksia aihe sussa herättää? Saako bloggaamisella tienata?

2v-synttärit!

Elli on

iloa ja hymyä. Itsenäisyyttä ja reippautta. Kiukkua ja uhmaa.

Elli on sylikkäin katsottuja lastenohjelmia heti heräämisen jälkeen. Elli on temppuilua ja kiipeilyä. Keinumista ja juoksuaskelia. Juoksuaskelia, jotka ovat täynnä uteliaisuutta ja iloa.

Elli on maailman reippain kauppa-apulainen ja suloisin kylpykaveri.

Elli on muumeja ja pehmoleluja. Karjalanpiirakoita ja maitoa.

Elli on päivänpaistetta ja rämäpäisyyttä.

Tämä isintyttö ja mamman älskling on nyt

2-VUOTIAS!
IMG_9957
IMG_9955
image_6483441

IMG_9953
IMG_9954
Yhteistyössä: Juhlamaailma.fi

Onko mulla kolmenkympin kriisi?

Ja sieltä.

Sieltä se tuli. 29 vuotta napsahti tänään mittariin. Elämäni viimeinen vuosi vielä parikymppisenä. Tai ainakin melkein parikymppisenä.

Kun kirjoitan ikäni numeroina, 29, luku näyttää niin suurelta. Siinä on niin aikuinen vivahde. Luku ei kuitenkaan pelota, ei edes ahdista. Mutta, miksi sen edes pitäisi? Se on vain luku. 29 on mun tämän hetken ikä ja hyvä niin.

Mä koen, että mä olen elämässäni juuri siinä pisteessä, jossa mun kuuluukin olla.

IMG_9666

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista kolmenkympin ikäkriisiä. En haluaisi olla enää 19-vuotias, vaikka välillä niitäkin aikoja on kiva muistella. Sen ikäisenä sitä ikä ja tulevaisuus vasta ahdistaakin.

Ehkä mulla ei oo minkäänlaista kriisiä, koska mä olen tyytyväinen elettyyn elämääni, ollen samaan aikaan suunnattoman innoissani jutuista, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tuntuu, että sen takia mulla on äärettömän tasapainoinen olo. Tämä ikä on mulle juuri sopiva.

Kiitos kaikista sadoista onnitteluista, joita ootte mulle laittanut. 🙂 Niistä tulee lämmin olo, että haluatte muistaa mua. Kiitos. 🙂