Taaperotiistai Jumbossa

Moi!

Me käytiin viime viikon tiistaina reissulla Jumbossa. Siellä oli käynnissä vuotuinen Taaperotiistai – kiertue, jossa me myös viime vuonna käytiin! Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudun kauppakeskukset läpi. Edellisellä kerralla käytiin Itäkeskuksen tapahtumassa, nyt päätettiin suunnata Vantaan Jumboon. Eli perhe Focuksen kyytiin ja matkaan.

Kun päästiin Jumboon ja Taaperotiistai-kiertueen tapahtumapaikalle, ei rattaissa istunut taapero paljoa halunnut istuskella. Elli paineli ympäri aluetta innoissaan testaamaan jokaista mahdollista leikkipistettä ja tuotetta.

Etenkin Mehukatti -pisteellä ollut liukumäki oli Ellin suosikki. Isi sai samalla maistaa Mehukatin täysmehua sisältäviä pillimehuja, kun tytär laski uuden laskun liukumäessä. Ja uuden. Ja taas uuden.

IMG_6199

Vieressä ollut Minimarathonin piste oli myös Ellin mielestä kiva. Siellä pääsi heittämään palloja tarratauluun. Ensiksi Elli katseli ujosti vieressä, kun isommat pojat heittelivät palloja, mutta sen jälkeen Elli astui rohkeasti estradille ja heitti palloa muutaman kerran komeassa kaaressa kuin Tero Pitkämäki konsanaan.

IMG_6198
Arlan värityspisteellä käytiin Ellin kanssa luomassa paperille omat taiteelliset näkemyksemme. Samalla päästiin maistelemaan Arlan Luonto+ jogurttia.

IMG_6203

Vieressä olleesta Gefiluksen pisteestä Elli bongasi erilaisia nalleja, joita piti päästä silittelemään. Sieltä saatiin testiin Gefiluksen erilaisia maitohappobakteeritabletteja, sekä lapsille että aikuiselle. Niille iso suositus, ovat meillä jo entuudestaan käytössä.

 

IMG_6205

Nalleleikit loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun viereen ilmestyi kymmeniä ilmapalloja. Ne olivat matkalla Touhula Päiväkotien pisteelle ja kyllä. Elli pinkaisi perään. Sieltä löytyi myös ryömittävä tunneli, jonka Elli testasi useaan otteeseen.

IMG_6201

IMG_6204

Reissu huipentui vielä Ellin suosikkipisteelle, eli bObles -leikkipaikkaan. Noita Bobblesin palikoita löytyy meiltä kotoakin, ja ne ovat todella kivoja. Siinä viimeiset leikit ja lounaalle.


IMG_6200

Kokonaisuutena kiva päivä! Jos ette oo koskaan Taaperotiistain kauppakeskuskiertueilla käynyt, niin pyörähtäkää paikalla, jos sopiva osuu kohdalle. Mukavaa tekemistä taaperoille.

Mainokset

Koti-isä

Tämän viikon maanantai oli jännittävä päivä meidän perheelle. Sen sijaan, että olisin klo. 8 maanantai-aamuna startannut Focuksen ja ajanut töihin, makasin lastenhuoneen lattialla tarjoilemassa muoviastioista pupuille ja koirille aamupalaa.

Se oli nimittäin ensimmäinen päivä mulle koti-isänä.

koti-isä

Tästä eteenpäin mä olen Ellin kanssa kotona päivän tai kaksi viikossa.

Me ollaan avovaimon kanssa siitä onnellisessa asemassa, että sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Mä olen jo pitkään voinut itse määrittää miten paljon mä teen töitä. Sen ansiosta avovaimokin voi tehdä silloin tällöin työvuoroja.

Avovaimon ei tarvitse olla joka päivä kotona ja mun ei tarvitse olla joka päivä töissä.

Vain kerran elämässäni mun ensimmäinen lapseni on pieni. Ollaan suunniteltu, että Elli menisi syksyllä 2019 päiväkotiin. Joten kun se on vielä mahdollista, mä haluan olla välillä kotona Ellin kanssa. Töitä mä ehdin tekemään vielä lopun elämääni.


Oon tästä mahdollisuudesta ihan äärettömän innoissani. Se tuo sekä mun että avovaimon elämään vaihtelua. Enää pelkästään toinen ei huolehdi rahan tuomisesta ja toinen kodista. Kun roolit vaihtuvat, molemmista osaa nauttia aivan eri tavalla.

koti-isä 3

Entäs Elli? On edelleen yhtä iloinen oma itsensä.

Life is good.

Kun Elli sanoi ensimmäistä kertaa…

Paljon höpötystä. Paljon epämääräisiä äännähdyksiä. On tullut kolme ruotsinkielistä sanaa. Mamma, lampa ja apa. Noiden äitin, lampun ja apinan lisäksi on kuultu paljon höpötystä omalla vauva-kielellä.

Me ollaan Ellin kanssa harjoiteltu sitä paljon. Ensimmäisillä kerroilla ei minkäänlaista vastakaikua, pelkästään hölmistynyt katse. Mitähän sä oikein selität ja omien leikkien jatkuminen. Sitä on harjoiteltu aamupuuron ääressä. Kesken leikkien. Illalla ennen nukkumaanmenoa. Kotona, ulkona ja autossa.

Kunnes.

Sieltä se tuli. Kesken iltapesujen. Vaippasillaan. Niin, ettei asiasta jäänyt kenellekään mitään epäselvyyttä. Niin kovaa, että koko kaupunki sen varmasti kuuli.

ISI !!

Ensimmäiset sanat

Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa?

Mietin pitkään, että onko mulla edes mitään kompetenssia kirjoittaa tälläistä tekstiä? Onko siinä mitään järkeä, että mä lähtisin jollain tavalla neuvomaan vanhempia oman lapsensa kasvatuksessa?

Niin. Mä en oo kasvattanut kuin yhtä lasta ja häntäkin vain vuoden verran. En oo joutunut taistelemaan peliajasta tai nukkumaanmenosta. En kotiintuloajoista tai kouluvaatteista.

Kunnes tajusin, että mä olen nimenomaan opiskellut sitä ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Mä teen sitä työkseni. Laskin, että mä oon työurani aikana työskennellyt yli 800 lapsen kanssa. Ehkä mä jotain osaan aiheesta sanoa. Jotta tekstistä ei tule liian pitkää, jaan sen kahteen osaan.

Enkä mä oikeastaan edes halua neuvoa ketään.

Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa, mutta nämä kaksi asiaa on sellaisia, jotka mä koen tärkeänä lasten kanssa toimiessa. Jos löydät niistä itsellesi jonkun vinkin, niin mahtavaa. 🙂

Teksti 1/2.

Rajat.
äitiys ja yksinäisyys 4
Mun mielestä lasten kasvatuksessa tärkeintä on kaksi asiaa. R&R.

Niistä ensimmäinen on rajat.

Vanhemman tulee asettaa lapselleen rajat. Ne eivät tarkoita yksipuolisia kieltoja tai pelkkää käskemistä, vaan yhteisiä pelisääntöjä, joista voidaan yhdessä neuvotella. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vanhempi, joka päättää mihin raja vedetään.
Mitä rajojen asettaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa asioiden toistamista lapselle kerta toisensa jälkeen. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamisen valvomista. Se tarkoittaa myös, että vanhempi kertoo lapselle, jos lapsi toimii väärin. Se on ihan ok, että tilanteen sitä vaatiessa, sä kerrot vihaisella äänellä lapselle, ettei tämä voi toimia noin. Sitä kautta lapsen tunneäly kehittyy, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä ja hänelle kehittyy kyky erottaa oikea ja väärä.

Päiväkodissa työskennellessä oon törmännyt aivan liian usein lapsiin, joiden käyttäytymisestä näkee selvästi, että he pyörittävät kotona vanhempiaan aivan miten tahtovat. Lapset eivät nimittäin ole tyhmiä. Jos he huomaavat, että käyttäytymällä huonosti ja heittäytymällä itkupotku-raivareihin he saavat lopulta tahtonsa läpi, he tulevat tekemään niin jatkossakin.

Juuri silloin vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä.

Jos te olette esimerkiksi sopineet, että ruoka syödään (tai sitä ainakin maistetaan) ennen kuin voidaan syödä jälkiruoka, näin myös tehdään. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja riehumalla vanhempi heltyy ja antaa jälkiruoan vaikka pääruoka on vielä syömättä. Siinä tapauksessa jälkiruoka jätetään vaikka kokonaan syömättä, jos pääruoan syöminen ei kiinnosta.

äitiys ja yksinäisyys 3
Se voi tuntua vanhemmasta pahalta juuri sillä hetkellä, mutta uskokaa vaan. Seuraavalla kerralla lapsi kyllä muistaa tuon edellisen tilanteen ja syö pääruoan kiltisti loppuun, koska haluaa niin paljon jälkiruokaa. Ja jos asia ei toisellakaan kerralla toimi, se toistetaan myös seuraavalla kerralla. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se alkaa toimimaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että näissä tilanteissa kiellot ja käskyt eivät saa olla katteettomia. Ne eivät saa olla pelkästään yksipuolista käskemistä. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa, jos vanhempi ei sitä hänelle kerro. Siksi puhu lapselle ja kerro mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä häneltä odotetaan.

Käytän myös usein päiväkodeissa lasten kanssa vaihtoehtojen keksimistä pelkän käskemisen sijaan. Moni lapsi vihaa sitä, että aikuinen käskee. He haluavat mielummin päättää asioista itse. Tämän takia kerron lapselle vaihtoehdot, jotka molemmat kuitenkin johtavat siihen lopputulokseen, johon minä aikuisena haluan tilanteen menevän.
Lapsi ei halua laittaa pipoa päähän ulos. ”Sä saat itse valita. Laitanko minä pipon sulle vai laitatko sä sen itse?” Lapsi valitsee käytännössä aina sen, että hän laittaa sen itse.

Lapsi on tyytyväinen, että hän sai itse päättää, vanhempi tyytyväinen siihen, että lapsella on nyt pipo päässä. Asiassa ei kuitenkaan joustettu. Vanhempi oli päättänyt, että pipo laitetaan päähän kun mennään ulos ja näin myös tehtiin.
Rajojen asettaminen on vaikeaa.

Tai no, ei niiden asettaminen ole oikeastaan vaikeaa vaan niistä kiinni pitäminen. Kun arki painaa, on kiire, hermo on kireänä kaikilla ja lapsi vänkää vastaan. Silloin niitä hermoja testataan. Muista, että sinä loppujen lopuksi vanhempana päätät asioista. Lapsen kanssa toimiminen ei saa mennä liialliseksi neuvotteluksi, koska lapsi kyllä pyrkii aina vääntämään asian itselleen eduksi. Älä mene siihen mukaan. Jos olet päättänyt, että yksi lasku liukumäestä ja sitten lähdetään kotiin, niin pidä siitä myös kiinni. Niiden ”vielä yksi lasku”, ”no laske vielä kerran” ”kerran vielä” sijaan nappaa vaikka lapsi kainaloon ja kanna ulos leikkipuistossa sen sijaan, että annat lapselle periksi kerta toisensa jälkeen.

Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä. Seuraavassa blogitekstissä kerron sen toisen tärkeän asian lapsen kasvatuksessa, jota pidän tärkeänä. Sen merkitystä ei voi ylikorostaa. Rajoja ja….

1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Kamera käy kylässä

Moi!

En ole vielä julkaissut asiaa täällä, mutta muutama kuukausi sitten meidän perhe valittiin ”Ainu käy kylässä” – digikampanjaan. Siinä videokamera kiersi 10 perheessä ja jokainen perhe kuvasi omaa elämäänsä viiden päivän ajan.

ainu käy kylässä 3
Aluksi oli hieman outoa, kun kamera kulki mukana, mutta hyvin nopeasti siihen tottui. Sitä samaahan mä teen joka päivä, kun kuvaan Instagramiin (@isitreenaa) videoita meidän elämästä. Materiaali on tällä hetkellä leikkaajan leikepöydällä ja meidän jakso julkaistaan Ainun Youtube-kanavalla nyt syksyn aikana. Videon löytää myös Ainun nettisivuilta ja facebookista.

Palkkioksi saatiin shoppailla Berner Shopissa (firma, joka omistaa Ainun) 300 euron edestä. Ja voi pojat, oli hauskaa. Bernerillä on paljon kosmetiikka- , ihonhoito- ja muita hygienia -brändejä. Sen lisäksi heiltä löytyy mm. firma, jonka valikoimissa on paljon erilaisia öljyjä ja kastikkeita. Sieltäkin valittiin meidän lemppareita.

ainu käy kylässä 4
Aivan kaikkea mitä oltaisiin haluttu, ei löytynyt juuri sillä hetkellä heidän kaupan valikoimista. Loput tuotteet voidaan tilata kuitenkin netistä jälkikäteen. Saapumatta siis vielä on mm. avovaimolle Nokian Hai-kumpparit, Ellille erilaisia ruokailuvälineitä ja eväsrasioita. Käytettiin 300 eurosta nyt vasta reilu satanen, joten päästään nettishoppailemaan vielä reippaasti. Tarkemman esittelyn meidän valinnoista löydät mun Instagramin (@isitreenaa) tarinasta, jossa käyn läpi noi tuotteet. 🙂

ainu käy kylässä 5ainu käy kylässä 2