Top-10 Vain Elämää-biisit

Tää postaus sai innostuksen Monnan blogista, jossa Monna listasi 26-suosikkibiisiään Vain Elämää-sarjasta.

Oon seurannut Vain Elämää aivan alusta asti ja väitän, että mä olen nähnyt sarjan jokaisen jakson. Ja miksi en olisi, koska kyseessä on hyvä sarja. Erittäin hyvää musiikkia ja tarinoita biisien takaa. Se yhdistelmä kiehtoo.

top10 vain elämää biisit
Mun omassa listassa korostui biisien livevedot, niiden ensiesitykset. Nämä biisit olivat sellaisia, jotka iskivät heti ensimmäisellä kerralla ja jättivät sanattomaksi. Oon lisännyt biisin jälkeen youtube-version biisistä, jos sellainen löytyi.

Jessen Virallinen Vain Elämää-raati (jonka ainoa jäsen olen minä), on päätynyt seuraavaan järjestykseen:

1# Pyhimys – Sireenit

Aivan selkeä valinta ykköseksi.

Biisin tunnetila ja tarina ovat jotain niin täydellistä. Pyhimyksen hypnoottinen ääni ja rauhallinen kerronta yhdistettynä kykyyn selittää meille tunnetila, jossa biisissä ollaan. Kun siihen lisää sanoilla leikittelyä, josta oon aina tykännyt Pyhimyksen tuotannossa, on kasassa täysin ylivertainen veto Vain Elämää-sarjan historiassa. Koskaan aikaisemmin en oo nähnyt Vain Elämää-pöytää täysin hiljaisena koko biisin ajan. Kaikki vain istuivat ja kuuntelivat.

 

2# Sanni – Kelpaat kelle vaan

Tämä biisi oli aivan mahtava jo ennen uutta versiota, mutta siihen tuli tämän myötä täysi uusi ulottuvuus lisää. Itse jaksossa koettiin yllätys heti alkuun, kun Sannin kanssa biisiä tuli esittämään Apocalyptica. Kylmät väreet risteilivät kropassa, kun ensimmäisen kerran kuuli kertosäkeen jälkeisen välisoiton, jossa Sanni tiputtaa menemään viululla sellojen pauhatessa taustalla.

Juha Tapion kyyneleet vielä kaupan päälle. Iso iso peukku tälle esitykselle.

 

3# Elastinen – Oo siellä jossain mun

Pysäyttävä veto, joka oli mulle tuon kauden ylivoimaisesti paras esitys. Verseissä mahtava piano ja  kontrastina voimakas kertosäe. Loistava sovitus, jossa biisistä poistettiin kaikki ylimääräinen ja jätettiin pelkästään sen ydin jäljelle.

Ja kaksi riimiä nousee aina esille, kun muistelen tätä biisiä. Ne on jääneet jostain syystä tosi voimakkaina mieleen.

”Vaik siihen voi mennä vuosii, viel tsiigataa Turun Linnas ku laivat lipuu Ruotsiin.”

”Ja nään sut siin viel ku ollaan ruttusii.”

 

#4 Ellinoora – Aina ku Aira

Tää viimeisin kausi oli täysin Ellinooran ja Pyhimyksen näytöstä. Ellinoora oli tullut mulle tutuksi pelkästään radioista enkä mä tuntenut persoonaa tai tyyliä tehdä musiikkiakaan käytännössä lainkaan. Ja sitten tuli tämä biisi.

Kakkosversessä tää biisi lähtee käyntiin. Hiljaisuudesta lähtee soimaan rumpukomppi, johon Ellinoora lähtee tykittämään. Siinä kohdassa kylmät väreet kulkevat kehossa. Ja se kertosäe. Ellinooran ääni on mahtava yhdistelmä voimaa ja herkkää pehmeyttä. Loistava biisi, loistava sovitus ja loistava Ellinoora.

 

#5 Danny – Ikuisesti kahdestaan

Tää biisi on aivan uskomattoman kaunis. Tarina, melodia, kaikki. Danny istuu tuolilla ja kertoo tarinaa. Liikuttuu välillä itsekin. Ja C-osan korkea kohta. Herranjumala sentään!

Spotify-versio ei pääse lähellekään sitä tunnetilaa mikä livevedossa oli.

 

#6 Suvi Teräsniska – Päästä mut pois

Akustinen kitara. Suvin pehmeä ääni. Biisi kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ja lopussa on kaikki piiput auki. Mikael Gabriel tuijottaa suu auki. Niin tuijotin minäkin. Aivan järjetön veto.


#7 
Juha Tapio – Sinuhe

Tää oli yksi suurimmista yllätyksistä mitä sarjassa on ollut. Räppäävä Juha Tapio kuulostaa etukäteen lähinnä Putouksen hahmolta, mutta mitä vielä. Räppääminen kuulosti luontevalta ja multiriimit tippuivat tahdilleen oikein. Biisin näkökulmaa oli vaihdettu hieman, joka oli juuri oikea valinta.

Tuplaajana toiminut Brädi ja lopun naiskuoro toimi loistavasti.

 

#8 Anssi Kela – Kasarin lapsi

Tykkään valtavasti miten Anssi Kela on luonut tästä biisistä oman musiikillisen elämänkertansa. Musiikki on hänen suurin rakkautensa ja intohimo ja tässä se tulee loistavasti esille. Hienot tekstit ja teknisestikin vaikeita riimejä.


#9 
Samu Haber – Hiljaisuus

Tää oli tämän kauden ehdoton kohokohta. Loistava sovitus, jossa biisistä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Verseissä pelkkä kitara toimiii loistavasti ja kertosäkeessä on voimaa. Samun nappisilmät ja Irinan kyyneleet.


#10 
Kasmir – Mökkitie 

Tää oli niin siisti. Meille 2000-luvun alussa nuoruuden eläneille tuli tästä todella vahvat Limp Bizkit -fiilikset. Rosoinen sähkökitara ja levareiden skrätsäys. Ai että!

Ennen kuin biisi lähtee, sä et tiennyt yhtään mitä odottaa. Ja sieltä se pamahtaa täysillä suoraan naamaan. Kasmirin ääni on niin monipuolinen, että se kääntyi metalliversioon loistavasti. Tää biisi on muuten mun Isitreenaa treenisoittolistassa mukana. Laitat tän soimaan ja alat penkkaamaan. Aivan varmasti nousee tanko!

Mainokset

Onko mulla kolmenkympin kriisi?

Ja sieltä.

Sieltä se tuli. 29 vuotta napsahti tänään mittariin. Elämäni viimeinen vuosi vielä parikymppisenä. Tai ainakin melkein parikymppisenä.

Kun kirjoitan ikäni numeroina, 29, luku näyttää niin suurelta. Siinä on niin aikuinen vivahde. Luku ei kuitenkaan pelota, ei edes ahdista. Mutta, miksi sen edes pitäisi? Se on vain luku. 29 on mun tämän hetken ikä ja hyvä niin.

Mä koen, että mä olen elämässäni juuri siinä pisteessä, jossa mun kuuluukin olla.

IMG_9666

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista kolmenkympin ikäkriisiä. En haluaisi olla enää 19-vuotias, vaikka välillä niitäkin aikoja on kiva muistella. Sen ikäisenä sitä ikä ja tulevaisuus vasta ahdistaakin.

Ehkä mulla ei oo minkäänlaista kriisiä, koska mä olen tyytyväinen elettyyn elämääni, ollen samaan aikaan suunnattoman innoissani jutuista, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tuntuu, että sen takia mulla on äärettömän tasapainoinen olo. Tämä ikä on mulle juuri sopiva.

Kiitos kaikista sadoista onnitteluista, joita ootte mulle laittanut. 🙂 Niistä tulee lämmin olo, että haluatte muistaa mua. Kiitos. 🙂

Paluu kesälomalta!

Vau. Tuntuupa hienolta julkaista taas blogiteksti. Edellinen kirjoitus on niin kaukaa kuin toukokuulta. Sen tekstin jälkeen halusin ottaa tietoisen blogi-loman. Ladata akkuja, vetää kesän henkeä ja kypsytellä uusia aiheita.

Nyt huomaan kuinka tarpeeseen loma tuli. Kirjoitin sen aikana yli 10 valmista tekstiä, jotka odottavat julkaisua. Ne odottavat, että SINÄ, blogini lukija, pääset niitä lukemaan. Aiheet vaihtelevat isyyden tunteista lasten vaatteisiin, laihduttamisesta rahaan ja uhmasta kahviin.

Kiitos.

Kiitos sinä. Kiitos, että olet klikannut tämän(kin) tekstin auki. Kiitos, että annat mulle mahdollisuuden kertoa ajatuksiani isyydestä ja vanhemmuudesta. Kiitos, että seuraat mua somessa ja kiitos, että haluat seurata meidän perheen sekoiluja.

40549211_679592952419324_1357693781364703232_n
Nyt syksyllä haluan julkaista blogitekstejä paljon säännöllisemmin kuin aikaisemmin. Teiltä on tullut viestejä, joissa on pyydetty kirjoittamaan aiempaa useammin. Haluan sen ehdottomasti tehdä, kiitoksena siitä, että jostain kumman syystä teitä ilmeisesti kiinnostaa, että mitä mulla on sanottavana. Sen takia tästä lähtien blogin julkaisupäivät tulevat olemaan aina maanantai ja torstai.

Vaikka mulla on tekstejä valmiiina ja aiheita mielessä, mä mielelläni toteutan teidän toiveitanne. Eli jos sulla on joku aihe mistä haluaisit kuulla isän/miehen/mun mielipiteen, niin laita mulle viestiä.

Hauskaa syksyn alkua! 🙂

Koti-isä

Tämän viikon maanantai oli jännittävä päivä meidän perheelle. Sen sijaan, että olisin klo. 8 maanantai-aamuna startannut Focuksen ja ajanut töihin, makasin lastenhuoneen lattialla tarjoilemassa muoviastioista pupuille ja koirille aamupalaa.

Se oli nimittäin ensimmäinen päivä mulle koti-isänä.

koti-isä

Tästä eteenpäin mä olen Ellin kanssa kotona päivän tai kaksi viikossa.

Me ollaan avovaimon kanssa siitä onnellisessa asemassa, että sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Mä olen jo pitkään voinut itse määrittää miten paljon mä teen töitä. Sen ansiosta avovaimokin voi tehdä silloin tällöin työvuoroja.

Avovaimon ei tarvitse olla joka päivä kotona ja mun ei tarvitse olla joka päivä töissä.

Vain kerran elämässäni mun ensimmäinen lapseni on pieni. Ollaan suunniteltu, että Elli menisi syksyllä 2019 päiväkotiin. Joten kun se on vielä mahdollista, mä haluan olla välillä kotona Ellin kanssa. Töitä mä ehdin tekemään vielä lopun elämääni.


Oon tästä mahdollisuudesta ihan äärettömän innoissani. Se tuo sekä mun että avovaimon elämään vaihtelua. Enää pelkästään toinen ei huolehdi rahan tuomisesta ja toinen kodista. Kun roolit vaihtuvat, molemmista osaa nauttia aivan eri tavalla.

koti-isä 3

Entäs Elli? On edelleen yhtä iloinen oma itsensä.

Life is good.

Kuka mä oon?

Hello!

Oon jo pitkään pyöritellyt päässäni Q&A -tyyppistä postausta, jossa te kysytte – minä vastaan. Kysyä saa ihan mitä tahansa: perheestä, isyydestä. treenaamisesta, vauvoista, Ellistä, parisuhteista, bloggaamisesta tai vaikka lempiruoasta.

q & a isifitness 7
Ihan mistä tahansa.

Eikä kysymysten tarvitse olla syvällisiä, vaan niitä voi heitellä aiheesta kuin aiheesta. On se sitten, että kumpi: Pepsi vai Coca-Cola? No ehdottomasti Pepsi ja mieluiten Max.

q & a isifitness 6q & a isifitness
Kerään kysymykset talteen ja julkaisen muutaman päivän päästä blogitekstin, jossa vastaan niihin. En julkaise kysymysten lähettäjien tietoja millään tavalla. Kysymyksiä voi lähettää ihan jokaista mahdollista kanavaa myöden. Voit käydä kirjoittamassa kysymyksiä tuonne alas blogin kommenttiosioon. Sen lisäksi niitä voi tykittää myös mun somekanaviin:

Instagram: @isitreenaa
Facebook: isifitness

q & a isifitness 2q & a isifitness 4

Antaa palaa! Voit kysyä ihan mitä tahansa, mitä haluat tietää musta ja mun elämästä. 🙂

q & a isifitness 5

Kymmenen vuoden profiilikuvahaaaste

Blogeissa on kiertänyt viime aikoina Facebook-profiilikuvahaaste. Siinä ihmiset on haastettu käymään 10 vuoden ajalta läpi profiilikuviaan ja julkaisemaan niitä. Katsoin, että mulla on ollut 25 eri profiilikuvaa, mutta en viitsinyt jokaista niistä käymään läpi. Valitsin kuvia tasaisesti eri vuosilta, kertoen samalla vähän, että missä elämäntilanteessa olen kunkin kuvan aikaan ollut. Noiden kuvien välissä olen kasvanut 17-vuotiaasta räkänokasta 28-vuotiaaksi perheenisäksi.

Vuonna 2007:
fb 1
Semmonen.

Kuvassa on itseasiassa vielä 17-vuotias lukiolais-Jesse. Muistan, että tuo kuva on otettu kesällä 2007, kun olimme perheen kanssa Naantalin Muumimaailmassa. Täpötäysi kahvila ja siellä käytiin kuvaamassa ihmisjoukon keskellä, minä polvillani maassa ja siskoni Jenna kyykyssä. Yksi kuva ja äkkiä karkuun. Silloin Irc-Galleria oli kova juttu ja tuo kuva päätyi sinne mun profiilikuvaksi. Kun vuotta myöhemmin liityin Facebookiin, oli luonnollista ottaa vanha profiilikuva käyttöön myös FB:n puolella.

2008:
fb 3
Ylioppilasjuhlistani. Ikää 18. Nyt, kun kattoo vanhoja kuvia, niin miksi ihmeessä mulla piti olla tuollainen hiustyyli? 😀

2009:fb 2009

Armeijavuosi. Lähdin armeijaan tavoitteenani olla korkeintaan puoli vuotta, mutta lopulta vuoden siellä vietin. Jälkeenpäin, kun sitä kokonaista vuotta miettii, nousee yksi asia mieleen: Miksi en osannut nauttia tuosta vuodesta enempää? Hieno vuosi, hienoja muistoja.

2011:fb 5

Reissu kavereiden kanssa Saksaan. Ikää 22. Elettiin aikaa ennen Starbucksia Suomessa, joten kun ulkomaille lähdettiin, piti poseerata Starbucks-kahvikuppi kädessä, niin että logo näkyy mahdollisimman hyvin. Edellisenä syksynä olimme muuttaneet lapsuudenystäväni Jarin kanssa Lahteen. Siellä vasemmalla kädellä opiskeluja (lue: hengailua).

2012:
fb 6
Juhannus Helsingissä. Ajelimme kavereiden kanssa ympäri Helsinkiä juhannuspäivänä ja sattumalta löysimme Eirassa ”Pihlajakadun”. Tottakai true salkkarifani halusi saada tilanteesta kuvan.

2012:
fb 7
Asuttiin ystäväni Jarin kanssa toisessa yhteisessä kodissamme Lahden ydinkeskustassa. Moni ei varmaankaan tiedä, mutta olen joskus aikoja sitten valmistunut kokiksi. Niitä taitoja verestin ja kokkasin itselleni vähintään yhden Michelin-tähden arvoista safkaa. Tottakai kuva siitä ja facebookin profiilikuvaksi, että tytöt tykkää.

2013:
fb 9
Ikää 24. Ostin uuden puhelimen ja tutustuin ensimmäistä kertaa Instagramiin, tai ainakin kuvasta päätellen Instagramin filttereihin. Filtterit oli valittu niin, että ne korostivat sinisiä silmiä. 😀

2014:
fb 10
2014 vuoden ensimmäinen päivä. Tuona vuonna aloitin opiskelut Helsingissä ja seurustelu yhden kuuman helsinkiläistytön kanssa syveni. Myöhemmin tuosta samaisesta kuumasta mimmistä tuli avovaimoni ja lapseni äiti.

2014:
fb 11
Reissu Nizzaan. Olin käynyt siellä kaverini kanssa vuotta aikaisemmin ja rakastanut aivan totaalisesti paikkaan. Nyt lähdin reissuun tyttöystäväni kanssa, josta oli tullut muutamaa kuukautta aikaisemmin avovaimoni.

2015:fb 12
Ehdittiin vuosi asua Helsingissä, kunnes muutettiin Espoon puolelle. Status ”opiskelija” ja siinä ohessa työpaikka Alkon myyjänä. Hienoa aikaa.

2017:
fb
Nykyinen profiilikuvani. Ikää kohta 28. Olen kasvanut aikuiseksi. Mulla on mahtava perhe, mahtavia ystäviä, mielenkiintoinen työ ja harrastuksia, joita rakastan.

Life is good. 🙂

Kuinka valita lapselle nimi?

Yksi isoimmista päätöksistä mitä vanhemmat tekevät ennen lapsensa syntymää, on valita lapselle nimi. Nimi tekee ihmisen. Nimi kiteyttää meidän identiteettimme.

Me aloimme miettimään esikoisellemme sopivaa nimeä käytännössä heti sen jälkeen, kun raskaustesti oli ilmoittanut uudesta tulokkaasta. Oli hauskaa pyöritellä suussa erilaisia nimiä ja fiilistellä, mikä voisi sopia nimeksi meidän lapsellemme. Tuntui, että tässä me pyörittelemme valintoja sinne tänne, mutta se valinta tulee määrittelemään lapsemme loppuelämän. Se ei ole kuitenkaan samanlainen valinta kuin miettiä Alepan jäätelöhyllyllä, että söisikö tänään mansikka- vai toffeejäätelöä.

”Ada?”

isifitness isiblogi
Meillä oli nimiasiassa ainoastaan yksi selkeä kriteeri, jonka tuli täyttyä. Koska avovaimoni on kaksikielinen ja lapsemme tulee oppimaan molemmat kotimaiset kielet, on lapsen nimen oltava sellainen, joka lausutaan samalla tavalla molemmilla kielillä. Olisi todella häiritsevää, että oma nimi kuulostaisi erilaiselta riippuen siitä, että puhutko isin vai mamman kanssa.

”Alma?”

Samalla mietimme, että mitä jos lapsemme ei näytäkään yhtään siltä nimeltä, jonka valitsimme. Oli hauskaa huomata kuinka yksi jännittävimmistä asioista lapsen syntymässä oli nähdä, että miltä lapsi näyttää. Muistan, kuinka lapsemme oli sairaalassa äitinsä sylissä ja olimme ensimmäistä kertaa kolmistaan. Totesin ääneen, että kyllähän me ihan oikea nimi valittiin. Avovaimo totesi perään, että niin valittiin.

kuinka valita lapselle nimi 3
Niin todellakin valittiin. Mutta miten me päädyttiin juuri siihen nimeen?

Aloitimme yksinkertaisella tavalla. Avovaimo lähti käymään kalenteria läpi ja merkitsi sieltä kaikki sellaiset nimet, joista hän piti. Minä tein saman ja sitten katsottiin mitä samoja meillä oli. Loppujen lopuksi erilaisten karsintakierrosten ja playoff-sarjojen jälkeen olimme siinä tilanteessa, että meillä oli paperilla viisi tytön ja viisi pojan nimeä.

”Stella?”

isifitness isäblogi

”Elma?”

Ne 10 nimeä olivat pitkään listalla. Emme halunneet kiirehtiä päätöksen kanssa, vaan rauhassa fiilistellä, että mikä nimi alkaa tuntumaan oikealta. Lista nimistä pyöri keittiön pöydällä monta viikkoa. Aamulla, kun söit aamupuuroa ennen töihin lähtöä ja katsoit listaa, olit varma, että se on juuri tuo nimi. Kun illalla palasit töistä ja söit iltapalaa pöydän ääressä, et enää ollutkaan varma aamuisesta valinnastasi. Yhtäkkiä se alempana oleva nimi alkoikin kuulostamaan paremmalta.

kuinka valita lapselle nimi
Päädyimme lopulta siihen tilanteeseen, että meillä oli yksi tytön nimi ja kaksi pojan nimeä. Homma ratkesi lopulta helposti, kun selvisi, että mahassa pyörii tyttö.

Siinä se valinta sitten oli. Pienessä lappusessa keittiön pöydällä. Listassa, jossa oli paljon nimiä ja suunnitelmia, mutta jokainen niistä yliviivattu ja sutattu. Paitsi yksi.

Elli.

kuinka valita lapselle nimi 8

”Hätäkeskus.”

Torstai-ilta.

Kello on 0.33. Istun keittiön pöydän ääressä pimeässä. Macbookin valo loistaa, muuten on täysin pilkkopimeää.

isifitness isiblogi
Tämä ilta oli hieman erilainen ilta. Pääsin töistä 22.35 ja tarkoitus oli tulla juna+bussi yhdistelmällä kotiin. Lähdin lompsimaan kohti juna-asemaa, kun puhelin soi.

Kuulen ensiksi pelkkää Ellin itkua. Sitten kuulen kuinka avovaimo itkee myös. Elli hengittää kuulemma tosi oudosti.

”Soita 112.”
”Mä yritin soittaa jo äitille ja siskolle, mutta kukaan ei vastannu..”
”Soita nyt v*ttu se 112!”

Hyppään taksiin. Yritän soittaa matkalla kotiin. ”Tavoittelemasi henkilö puhuu toista puhelua.” Kun taksi kaartaa kotipihaan, on ambulanssi oven edessä.

Avaan kotioven, näen olohuoneessa kaksi ensihoitajaa ja valtavan määrä erilaisia hoitovälineitä. Otan muutaman askeleen eteenpäin ja näen hymyilevän Ellin äitinsä sylissä.

Kaikki on hyvin.

Pienen ihmisen pienen pienet hengitystiet ovat kovilla, kun ne ovat täynnä limaa. Sen lisäksi yskiminen kuulostaa ”haukkuvalta.” Lieviä kurkunpääntulehduksen oireita. Pahimmat oireet ovat kuitenkin jo menneet ohitse. Ei onneksi mitään vakavaa.

Elli vilkuttelee ambulanssi-naisille jo iloisena. Halaamme keskellä olohuonetta. Me kolme.

isifitness isäblogi
Nyt Elli nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Hänen äitinsä nukkuu vieressä lattialla. Suojelee lapsensa unta.

Sammutan tietokoneen ja menen viereen.