Top-10 Vain Elämää-biisit

Tää postaus sai innostuksen Monnan blogista, jossa Monna listasi 26-suosikkibiisiään Vain Elämää-sarjasta.

Oon seurannut Vain Elämää aivan alusta asti ja väitän, että mä olen nähnyt sarjan jokaisen jakson. Ja miksi en olisi, koska kyseessä on hyvä sarja. Erittäin hyvää musiikkia ja tarinoita biisien takaa. Se yhdistelmä kiehtoo.

top10 vain elämää biisit
Mun omassa listassa korostui biisien livevedot, niiden ensiesitykset. Nämä biisit olivat sellaisia, jotka iskivät heti ensimmäisellä kerralla ja jättivät sanattomaksi. Oon lisännyt biisin jälkeen youtube-version biisistä, jos sellainen löytyi.

Jessen Virallinen Vain Elämää-raati (jonka ainoa jäsen olen minä), on päätynyt seuraavaan järjestykseen:

1# Pyhimys – Sireenit

Aivan selkeä valinta ykköseksi.

Biisin tunnetila ja tarina ovat jotain niin täydellistä. Pyhimyksen hypnoottinen ääni ja rauhallinen kerronta yhdistettynä kykyyn selittää meille tunnetila, jossa biisissä ollaan. Kun siihen lisää sanoilla leikittelyä, josta oon aina tykännyt Pyhimyksen tuotannossa, on kasassa täysin ylivertainen veto Vain Elämää-sarjan historiassa. Koskaan aikaisemmin en oo nähnyt Vain Elämää-pöytää täysin hiljaisena koko biisin ajan. Kaikki vain istuivat ja kuuntelivat.

 

2# Sanni – Kelpaat kelle vaan

Tämä biisi oli aivan mahtava jo ennen uutta versiota, mutta siihen tuli tämän myötä täysi uusi ulottuvuus lisää. Itse jaksossa koettiin yllätys heti alkuun, kun Sannin kanssa biisiä tuli esittämään Apocalyptica. Kylmät väreet risteilivät kropassa, kun ensimmäisen kerran kuuli kertosäkeen jälkeisen välisoiton, jossa Sanni tiputtaa menemään viululla sellojen pauhatessa taustalla.

Juha Tapion kyyneleet vielä kaupan päälle. Iso iso peukku tälle esitykselle.

 

3# Elastinen – Oo siellä jossain mun

Pysäyttävä veto, joka oli mulle tuon kauden ylivoimaisesti paras esitys. Verseissä mahtava piano ja  kontrastina voimakas kertosäe. Loistava sovitus, jossa biisistä poistettiin kaikki ylimääräinen ja jätettiin pelkästään sen ydin jäljelle.

Ja kaksi riimiä nousee aina esille, kun muistelen tätä biisiä. Ne on jääneet jostain syystä tosi voimakkaina mieleen.

”Vaik siihen voi mennä vuosii, viel tsiigataa Turun Linnas ku laivat lipuu Ruotsiin.”

”Ja nään sut siin viel ku ollaan ruttusii.”

 

#4 Ellinoora – Aina ku Aira

Tää viimeisin kausi oli täysin Ellinooran ja Pyhimyksen näytöstä. Ellinoora oli tullut mulle tutuksi pelkästään radioista enkä mä tuntenut persoonaa tai tyyliä tehdä musiikkiakaan käytännössä lainkaan. Ja sitten tuli tämä biisi.

Kakkosversessä tää biisi lähtee käyntiin. Hiljaisuudesta lähtee soimaan rumpukomppi, johon Ellinoora lähtee tykittämään. Siinä kohdassa kylmät väreet kulkevat kehossa. Ja se kertosäe. Ellinooran ääni on mahtava yhdistelmä voimaa ja herkkää pehmeyttä. Loistava biisi, loistava sovitus ja loistava Ellinoora.

 

#5 Danny – Ikuisesti kahdestaan

Tää biisi on aivan uskomattoman kaunis. Tarina, melodia, kaikki. Danny istuu tuolilla ja kertoo tarinaa. Liikuttuu välillä itsekin. Ja C-osan korkea kohta. Herranjumala sentään!

Spotify-versio ei pääse lähellekään sitä tunnetilaa mikä livevedossa oli.

 

#6 Suvi Teräsniska – Päästä mut pois

Akustinen kitara. Suvin pehmeä ääni. Biisi kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ja lopussa on kaikki piiput auki. Mikael Gabriel tuijottaa suu auki. Niin tuijotin minäkin. Aivan järjetön veto.


#7 
Juha Tapio – Sinuhe

Tää oli yksi suurimmista yllätyksistä mitä sarjassa on ollut. Räppäävä Juha Tapio kuulostaa etukäteen lähinnä Putouksen hahmolta, mutta mitä vielä. Räppääminen kuulosti luontevalta ja multiriimit tippuivat tahdilleen oikein. Biisin näkökulmaa oli vaihdettu hieman, joka oli juuri oikea valinta.

Tuplaajana toiminut Brädi ja lopun naiskuoro toimi loistavasti.

 

#8 Anssi Kela – Kasarin lapsi

Tykkään valtavasti miten Anssi Kela on luonut tästä biisistä oman musiikillisen elämänkertansa. Musiikki on hänen suurin rakkautensa ja intohimo ja tässä se tulee loistavasti esille. Hienot tekstit ja teknisestikin vaikeita riimejä.


#9 
Samu Haber – Hiljaisuus

Tää oli tämän kauden ehdoton kohokohta. Loistava sovitus, jossa biisistä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Verseissä pelkkä kitara toimiii loistavasti ja kertosäkeessä on voimaa. Samun nappisilmät ja Irinan kyyneleet.


#10 
Kasmir – Mökkitie 

Tää oli niin siisti. Meille 2000-luvun alussa nuoruuden eläneille tuli tästä todella vahvat Limp Bizkit -fiilikset. Rosoinen sähkökitara ja levareiden skrätsäys. Ai että!

Ennen kuin biisi lähtee, sä et tiennyt yhtään mitä odottaa. Ja sieltä se pamahtaa täysillä suoraan naamaan. Kasmirin ääni on niin monipuolinen, että se kääntyi metalliversioon loistavasti. Tää biisi on muuten mun Isitreenaa treenisoittolistassa mukana. Laitat tän soimaan ja alat penkkaamaan. Aivan varmasti nousee tanko!

Mainokset

Onko mulla kolmenkympin kriisi?

Ja sieltä.

Sieltä se tuli. 29 vuotta napsahti tänään mittariin. Elämäni viimeinen vuosi vielä parikymppisenä. Tai ainakin melkein parikymppisenä.

Kun kirjoitan ikäni numeroina, 29, luku näyttää niin suurelta. Siinä on niin aikuinen vivahde. Luku ei kuitenkaan pelota, ei edes ahdista. Mutta, miksi sen edes pitäisi? Se on vain luku. 29 on mun tämän hetken ikä ja hyvä niin.

Mä koen, että mä olen elämässäni juuri siinä pisteessä, jossa mun kuuluukin olla.

IMG_9666

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista kolmenkympin ikäkriisiä. En haluaisi olla enää 19-vuotias, vaikka välillä niitäkin aikoja on kiva muistella. Sen ikäisenä sitä ikä ja tulevaisuus vasta ahdistaakin.

Ehkä mulla ei oo minkäänlaista kriisiä, koska mä olen tyytyväinen elettyyn elämääni, ollen samaan aikaan suunnattoman innoissani jutuista, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tuntuu, että sen takia mulla on äärettömän tasapainoinen olo. Tämä ikä on mulle juuri sopiva.

Kiitos kaikista sadoista onnitteluista, joita ootte mulle laittanut. 🙂 Niistä tulee lämmin olo, että haluatte muistaa mua. Kiitos. 🙂

Koti-isä

Tämän viikon maanantai oli jännittävä päivä meidän perheelle. Sen sijaan, että olisin klo. 8 maanantai-aamuna startannut Focuksen ja ajanut töihin, makasin lastenhuoneen lattialla tarjoilemassa muoviastioista pupuille ja koirille aamupalaa.

Se oli nimittäin ensimmäinen päivä mulle koti-isänä.

koti-isä

Tästä eteenpäin mä olen Ellin kanssa kotona päivän tai kaksi viikossa.

Me ollaan avovaimon kanssa siitä onnellisessa asemassa, että sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Mä olen jo pitkään voinut itse määrittää miten paljon mä teen töitä. Sen ansiosta avovaimokin voi tehdä silloin tällöin työvuoroja.

Avovaimon ei tarvitse olla joka päivä kotona ja mun ei tarvitse olla joka päivä töissä.

Vain kerran elämässäni mun ensimmäinen lapseni on pieni. Ollaan suunniteltu, että Elli menisi syksyllä 2019 päiväkotiin. Joten kun se on vielä mahdollista, mä haluan olla välillä kotona Ellin kanssa. Töitä mä ehdin tekemään vielä lopun elämääni.


Oon tästä mahdollisuudesta ihan äärettömän innoissani. Se tuo sekä mun että avovaimon elämään vaihtelua. Enää pelkästään toinen ei huolehdi rahan tuomisesta ja toinen kodista. Kun roolit vaihtuvat, molemmista osaa nauttia aivan eri tavalla.

koti-isä 3

Entäs Elli? On edelleen yhtä iloinen oma itsensä.

Life is good.