Top-10 Vain Elämää-biisit

Tää postaus sai innostuksen Monnan blogista, jossa Monna listasi 26-suosikkibiisiään Vain Elämää-sarjasta.

Oon seurannut Vain Elämää aivan alusta asti ja väitän, että mä olen nähnyt sarjan jokaisen jakson. Ja miksi en olisi, koska kyseessä on hyvä sarja. Erittäin hyvää musiikkia ja tarinoita biisien takaa. Se yhdistelmä kiehtoo.

top10 vain elämää biisit
Mun omassa listassa korostui biisien livevedot, niiden ensiesitykset. Nämä biisit olivat sellaisia, jotka iskivät heti ensimmäisellä kerralla ja jättivät sanattomaksi. Oon lisännyt biisin jälkeen youtube-version biisistä, jos sellainen löytyi.

Jessen Virallinen Vain Elämää-raati (jonka ainoa jäsen olen minä), on päätynyt seuraavaan järjestykseen:

1# Pyhimys – Sireenit

Aivan selkeä valinta ykköseksi.

Biisin tunnetila ja tarina ovat jotain niin täydellistä. Pyhimyksen hypnoottinen ääni ja rauhallinen kerronta yhdistettynä kykyyn selittää meille tunnetila, jossa biisissä ollaan. Kun siihen lisää sanoilla leikittelyä, josta oon aina tykännyt Pyhimyksen tuotannossa, on kasassa täysin ylivertainen veto Vain Elämää-sarjan historiassa. Koskaan aikaisemmin en oo nähnyt Vain Elämää-pöytää täysin hiljaisena koko biisin ajan. Kaikki vain istuivat ja kuuntelivat.

 

2# Sanni – Kelpaat kelle vaan

Tämä biisi oli aivan mahtava jo ennen uutta versiota, mutta siihen tuli tämän myötä täysi uusi ulottuvuus lisää. Itse jaksossa koettiin yllätys heti alkuun, kun Sannin kanssa biisiä tuli esittämään Apocalyptica. Kylmät väreet risteilivät kropassa, kun ensimmäisen kerran kuuli kertosäkeen jälkeisen välisoiton, jossa Sanni tiputtaa menemään viululla sellojen pauhatessa taustalla.

Juha Tapion kyyneleet vielä kaupan päälle. Iso iso peukku tälle esitykselle.

 

3# Elastinen – Oo siellä jossain mun

Pysäyttävä veto, joka oli mulle tuon kauden ylivoimaisesti paras esitys. Verseissä mahtava piano ja  kontrastina voimakas kertosäe. Loistava sovitus, jossa biisistä poistettiin kaikki ylimääräinen ja jätettiin pelkästään sen ydin jäljelle.

Ja kaksi riimiä nousee aina esille, kun muistelen tätä biisiä. Ne on jääneet jostain syystä tosi voimakkaina mieleen.

”Vaik siihen voi mennä vuosii, viel tsiigataa Turun Linnas ku laivat lipuu Ruotsiin.”

”Ja nään sut siin viel ku ollaan ruttusii.”

 

#4 Ellinoora – Aina ku Aira

Tää viimeisin kausi oli täysin Ellinooran ja Pyhimyksen näytöstä. Ellinoora oli tullut mulle tutuksi pelkästään radioista enkä mä tuntenut persoonaa tai tyyliä tehdä musiikkiakaan käytännössä lainkaan. Ja sitten tuli tämä biisi.

Kakkosversessä tää biisi lähtee käyntiin. Hiljaisuudesta lähtee soimaan rumpukomppi, johon Ellinoora lähtee tykittämään. Siinä kohdassa kylmät väreet kulkevat kehossa. Ja se kertosäe. Ellinooran ääni on mahtava yhdistelmä voimaa ja herkkää pehmeyttä. Loistava biisi, loistava sovitus ja loistava Ellinoora.

 

#5 Danny – Ikuisesti kahdestaan

Tää biisi on aivan uskomattoman kaunis. Tarina, melodia, kaikki. Danny istuu tuolilla ja kertoo tarinaa. Liikuttuu välillä itsekin. Ja C-osan korkea kohta. Herranjumala sentään!

Spotify-versio ei pääse lähellekään sitä tunnetilaa mikä livevedossa oli.

 

#6 Suvi Teräsniska – Päästä mut pois

Akustinen kitara. Suvin pehmeä ääni. Biisi kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ja lopussa on kaikki piiput auki. Mikael Gabriel tuijottaa suu auki. Niin tuijotin minäkin. Aivan järjetön veto.


#7 
Juha Tapio – Sinuhe

Tää oli yksi suurimmista yllätyksistä mitä sarjassa on ollut. Räppäävä Juha Tapio kuulostaa etukäteen lähinnä Putouksen hahmolta, mutta mitä vielä. Räppääminen kuulosti luontevalta ja multiriimit tippuivat tahdilleen oikein. Biisin näkökulmaa oli vaihdettu hieman, joka oli juuri oikea valinta.

Tuplaajana toiminut Brädi ja lopun naiskuoro toimi loistavasti.

 

#8 Anssi Kela – Kasarin lapsi

Tykkään valtavasti miten Anssi Kela on luonut tästä biisistä oman musiikillisen elämänkertansa. Musiikki on hänen suurin rakkautensa ja intohimo ja tässä se tulee loistavasti esille. Hienot tekstit ja teknisestikin vaikeita riimejä.


#9 
Samu Haber – Hiljaisuus

Tää oli tämän kauden ehdoton kohokohta. Loistava sovitus, jossa biisistä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Verseissä pelkkä kitara toimiii loistavasti ja kertosäkeessä on voimaa. Samun nappisilmät ja Irinan kyyneleet.


#10 
Kasmir – Mökkitie 

Tää oli niin siisti. Meille 2000-luvun alussa nuoruuden eläneille tuli tästä todella vahvat Limp Bizkit -fiilikset. Rosoinen sähkökitara ja levareiden skrätsäys. Ai että!

Ennen kuin biisi lähtee, sä et tiennyt yhtään mitä odottaa. Ja sieltä se pamahtaa täysillä suoraan naamaan. Kasmirin ääni on niin monipuolinen, että se kääntyi metalliversioon loistavasti. Tää biisi on muuten mun Isitreenaa treenisoittolistassa mukana. Laitat tän soimaan ja alat penkkaamaan. Aivan varmasti nousee tanko!

Mainokset

Koti-isipäivä – Ellin kanssa Taaperotiistaissa

Me saatiin viime viikolla Ellin kanssa kutsu perinteiselle kauppakeskuskiertueelle – Taaperotiistaihin. Kyseessä on siis kiertue, joka vierailee eri kauppakeskuksissa. Me ollaan aikaisemmin käyty tapahtumassa Itiksessä ja Jumbossa, tänä vuonna päätettiin vierailla Sellossa.

Ja voi pojat, oli nimittäin hieman vaunukansaa liikkellä!

IMG_0798
Yleensä ollaan käyty tapahtumassa kolmistaan, jolloin Ellin kontrolloiminen on ollut helpompaa, mutta tänä vuonna avovaimo oli töissä. Se tarkoitti sitä, että mä yritin yksin juosta Ellin perässä. Elli oli innoissaan, kun joka suunnassa oli mielenkiintoista tekemistä ja kokeiltavaa. 

IMG_0799
Paikalla oli tänäkin vuonna paljon erilaisia firmoja, osa mulle täysin uusia tuttavuuksia, johon oli mielenkiintoista päästä tutustumaan. Tuntui, että tämän vuoden firmat oli valittu sopivasti tälläiselle mukavuudenhaluiselle koti-isälle.

Paikalla ensinnäkin ruokaboksi.fi, joka hoitaa sun puolesta reseptien suunnittelun ja tuo valmiit raaka-aineet sun kotiovelle. Erittäin hyvä idea, joka pitää ottaa testaukseen! Ruokaboksin pisteen liukumäkikin otettiin heti kokeiluun. Joka kerta, kun tälläisissä tapahtumissa on liukumäki, niin voi olla varma, että meidän neiti löytää sen samantien. 

IMG_0796

Tarramonsteriin oon törmännyt useasti töissä, sillä monilla lapsilla on heidän tarroillaan nimikoituja vaatteita. Todella käteviä käyttää, kun netistä saat tilattua juuri sellaiset tarrat kuin itse haluat. Ellin mielenkiinto tosin meni heidän pisteellään olleeseen puumopoon.

IMG_0800

Viereisellä pisteellä ollut stella.fi oli meille aivan uusi tuttavuus. Kyseessä on siis yksityinen kotipalvelu, joka järjestää mm. lastenhoitopalveluja. Netistä selvisi, että heidän kauttaan voi tilata lastenhoitajan suoraan kotiin, jos sille on tarvetta. Iso peukku, että tälläinen firma on olemassa. Paikalla oli myös Touhula Päiväkodit, joka on meidän vanha tuttu. Heidän liikunnallinen piste on aina ollut Ellin mieleen.

 

Hammaskeiju ja Muuti olivat myös tuttuja, sillä molempien tuotteita meillä on ollut aikaisemminkin käytössä. Ksylitol-pastillit on helpoin tapa hoitaa taaperon hampaita, joten ne on ehdottomasti meillä joka päivä mukana. Muutin annospussit ovat todella helppoja kuljettaa mukana ja napata välipalana. Me pidetään näitä aina hoitolaukussa mukana, koska useasti niillä on helppo taltuttaa taaperon nälkäkiukku.

IMG_0795
Niin tehtiin tälläkin kertaa. Yksi välipala, vilkutukset leijonalle ja kohti päiväunia. Kiitos Taaperotiistai! 🙂

IMG_0801

Kaupallinen yhteistyö: Kids Factory / Taaperotiistai

Onko mulla kolmenkympin kriisi?

Ja sieltä.

Sieltä se tuli. 29 vuotta napsahti tänään mittariin. Elämäni viimeinen vuosi vielä parikymppisenä. Tai ainakin melkein parikymppisenä.

Kun kirjoitan ikäni numeroina, 29, luku näyttää niin suurelta. Siinä on niin aikuinen vivahde. Luku ei kuitenkaan pelota, ei edes ahdista. Mutta, miksi sen edes pitäisi? Se on vain luku. 29 on mun tämän hetken ikä ja hyvä niin.

Mä koen, että mä olen elämässäni juuri siinä pisteessä, jossa mun kuuluukin olla.

IMG_9666

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista kolmenkympin ikäkriisiä. En haluaisi olla enää 19-vuotias, vaikka välillä niitäkin aikoja on kiva muistella. Sen ikäisenä sitä ikä ja tulevaisuus vasta ahdistaakin.

Ehkä mulla ei oo minkäänlaista kriisiä, koska mä olen tyytyväinen elettyyn elämääni, ollen samaan aikaan suunnattoman innoissani jutuista, joita tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Tuntuu, että sen takia mulla on äärettömän tasapainoinen olo. Tämä ikä on mulle juuri sopiva.

Kiitos kaikista sadoista onnitteluista, joita ootte mulle laittanut. 🙂 Niistä tulee lämmin olo, että haluatte muistaa mua. Kiitos. 🙂

Paluu kesälomalta!

Vau. Tuntuupa hienolta julkaista taas blogiteksti. Edellinen kirjoitus on niin kaukaa kuin toukokuulta. Sen tekstin jälkeen halusin ottaa tietoisen blogi-loman. Ladata akkuja, vetää kesän henkeä ja kypsytellä uusia aiheita.

Nyt huomaan kuinka tarpeeseen loma tuli. Kirjoitin sen aikana yli 10 valmista tekstiä, jotka odottavat julkaisua. Ne odottavat, että SINÄ, blogini lukija, pääset niitä lukemaan. Aiheet vaihtelevat isyyden tunteista lasten vaatteisiin, laihduttamisesta rahaan ja uhmasta kahviin.

Kiitos.

Kiitos sinä. Kiitos, että olet klikannut tämän(kin) tekstin auki. Kiitos, että annat mulle mahdollisuuden kertoa ajatuksiani isyydestä ja vanhemmuudesta. Kiitos, että seuraat mua somessa ja kiitos, että haluat seurata meidän perheen sekoiluja.

40549211_679592952419324_1357693781364703232_n
Nyt syksyllä haluan julkaista blogitekstejä paljon säännöllisemmin kuin aikaisemmin. Teiltä on tullut viestejä, joissa on pyydetty kirjoittamaan aiempaa useammin. Haluan sen ehdottomasti tehdä, kiitoksena siitä, että jostain kumman syystä teitä ilmeisesti kiinnostaa, että mitä mulla on sanottavana. Sen takia tästä lähtien blogin julkaisupäivät tulevat olemaan aina maanantai ja torstai.

Vaikka mulla on tekstejä valmiiina ja aiheita mielessä, mä mielelläni toteutan teidän toiveitanne. Eli jos sulla on joku aihe mistä haluaisit kuulla isän/miehen/mun mielipiteen, niin laita mulle viestiä.

Hauskaa syksyn alkua! 🙂

Hei, me muutetaan!

Kyllä, otsikko sen jo kertoo.

Me muutetaan!

Sunnuntaina kannetaan muuttolaatikot 9km päähän, uuteen kolmioon Kirkkonummen Laajakallion kaupunginosaan. Siellä meitä odottaa isompi, 2015 rakennettu saunallinen kolmio.


IMG_6552

Me ollaan asuttu nykyisessä kodissa, Kirkkonummen Sarfvikin kaupunginosassa vähän yli 2 vuotta.

Se on ollut tosi hyvä koti meille. Se on ollut Ellin ensimmäinen koti.

Täällä oli Ellin ensimmäinen oma huone. Tänne me tuotiin Elli synnäriltä. Tuossa meidän sängyn vieressä Elli nukkui ensimmäisen yönsä kotona. Tuossa olohuoneen lattialla Elli otti ensimmäiset askeleensa. 

IMG_6553

Paljon hyviä muistoja.

IMG_6549

Silti koko perhe odottaa innoissaan muuttoa. Me Fridan kanssa odotetaan, koska saadaan oma sauna, enemmän kaappitilaa, paremmat kulkuyhteydet ja paremman pohjaratkaisun.

IMG_6551
Elli odottaa sitä siksi, että uuden kodin pihalla oli paljon keinuja ja hiekkalaatikolla leikki muita lapsia.

Tänään me saatiin avaimet ja käytiin fiilistelemässä uutta kotia.

Jee, kohta me muutetaan!

Koti-isä

Tämän viikon maanantai oli jännittävä päivä meidän perheelle. Sen sijaan, että olisin klo. 8 maanantai-aamuna startannut Focuksen ja ajanut töihin, makasin lastenhuoneen lattialla tarjoilemassa muoviastioista pupuille ja koirille aamupalaa.

Se oli nimittäin ensimmäinen päivä mulle koti-isänä.

koti-isä

Tästä eteenpäin mä olen Ellin kanssa kotona päivän tai kaksi viikossa.

Me ollaan avovaimon kanssa siitä onnellisessa asemassa, että sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Mä olen jo pitkään voinut itse määrittää miten paljon mä teen töitä. Sen ansiosta avovaimokin voi tehdä silloin tällöin työvuoroja.

Avovaimon ei tarvitse olla joka päivä kotona ja mun ei tarvitse olla joka päivä töissä.

Vain kerran elämässäni mun ensimmäinen lapseni on pieni. Ollaan suunniteltu, että Elli menisi syksyllä 2019 päiväkotiin. Joten kun se on vielä mahdollista, mä haluan olla välillä kotona Ellin kanssa. Töitä mä ehdin tekemään vielä lopun elämääni.


Oon tästä mahdollisuudesta ihan äärettömän innoissani. Se tuo sekä mun että avovaimon elämään vaihtelua. Enää pelkästään toinen ei huolehdi rahan tuomisesta ja toinen kodista. Kun roolit vaihtuvat, molemmista osaa nauttia aivan eri tavalla.

koti-isä 3

Entäs Elli? On edelleen yhtä iloinen oma itsensä.

Life is good.

Kun Elli sanoi ensimmäistä kertaa…

Paljon höpötystä. Paljon epämääräisiä äännähdyksiä. On tullut kolme ruotsinkielistä sanaa. Mamma, lampa ja apa. Noiden äitin, lampun ja apinan lisäksi on kuultu paljon höpötystä omalla vauva-kielellä.

Me ollaan Ellin kanssa harjoiteltu sitä paljon. Ensimmäisillä kerroilla ei minkäänlaista vastakaikua, pelkästään hölmistynyt katse. Mitähän sä oikein selität ja omien leikkien jatkuminen. Sitä on harjoiteltu aamupuuron ääressä. Kesken leikkien. Illalla ennen nukkumaanmenoa. Kotona, ulkona ja autossa.

Kunnes.

Sieltä se tuli. Kesken iltapesujen. Vaippasillaan. Niin, ettei asiasta jäänyt kenellekään mitään epäselvyyttä. Niin kovaa, että koko kaupunki sen varmasti kuuli.

ISI !!

Ensimmäiset sanat

1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Maailman koukuttavin mobiilipeli

Mä pyydän anteeksi kaikilta jo etukäteen, että esittelen teille tän pelin. Se on nimittäin todella koukuttava.

Mun on välillä pakko poistaa tää peli puhelimesta, koska muuten käytän aivan liian paljon aikaa sen pelaamiseen. Silti huomaan, että oho, taas asensin sen. Koska sen pelaaminen on kivaa.

wood puzzle 5.JPGwood puzzle 1
Wood Puzzle.

wood puzzle 4.JPG
En jaksa puhelimella pelata mitään hienoja ja monimutkaisia pelejä. Wood Puzzle on oikeastaan matopelin ja tetriksen yhdistelmä. Saat erilaisia palikoita ja sun pitää yhdistellä niitä. Kun rivi on täynnä, se räjähtää ja saat lisää pelitilaa.

Ja se on aivan tajuttoman koukuttavaa!

wood puzzle 2
Bussimatkat menee näppärästi sen kanssa. Töissä ehtii kahvitauolla helposti pelaamaan pari peliä. Illalla peiton alla ennen nukkumaanmenoa on pakko pelata vielä yksi peli.

Anteeksi. Mutta kokeile peliä. Et kadu. Tai sitten kadut, koska jäit koukkuun.

wood puzzle 3

Kesä, jäätelö ja benjihyppy

Yksi hienoimmista asioista lomalla on vapaus.

Vapaus tehdä mitä ikinä keksitkään. Tottakai tuo yksi pieni neiti asettaa hieman rajoja, ettei tässä nyt mihinkään reppureissulle Siperiaan voi lähteä, mutta silti. Ennen kesälomaani suunnittelin, että lomalle jäisi myös paljon tyhjää aikaa. Päiviä, jolloin kalenteri on tyhjä. Päiviä, jolloin heräät niin, että maailman on sulle avoin. Mitä sä haluaisit tehdä?

suomen korkein benjihyppy 3
Viime viikon perjantai oli yksi tälläisistä päivistä.

– Mitä sä haluaisit tehdä, avovaimo kysyi. – Lähdetäänkö Helsinkiin syömään jäätelöä, vastasin.
– No lähdetään.

Niinpä me lähdettiin.

suomen korkein benjihyppy suomen korkein benjihyppy 2
Ajettiin autolla Eiraan, etelä-Helsinkiin ja käveltiin chillailemaan meren rannalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kuljettiin Hernesaaren reunamilta aina Kaivopuistoon asti. Matkalla syötiin jäätelöt meren rannalla istuskellen. Pehmis strösseleillä ja avovaimolle toffee-jäätelö. Elli maiskutteli maissinaksuja vaunuissa ja seurasi katsellaan jokaista ohi liitävää lokkia.

Kaivopuiston rannalla näimme ihmisen, joka hyppäsi 150 metrin korkeudesta kohti maata.

Hullu.

Benji-hypyksi kutsuttu asia on se viimeinen asia maanpäällä, johon minä suostuisin.

Sanotaan kuitenkin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Sen takia en hätkähtänyt, kun 15 minuutin päästä näin avovaimoni nousevan korin reunalla 150 metrin korkeuteen.

suomen korkein benjihyppy 5
Hullu.
Sieltä se ponkaisi alas. Suomen korkein benjihyppy tuosta noin vaan. Huikea mimmi.

Vielä kylmät kokikset Mattolaiturin terassilla ja kotiin syömään. Kesäloma on kiva.

suomen korkein benjihyppy 6