Mä olen onnellinen

Tiedättekö mitä?

Mä olen onnellinen.

Ajelin viime viikolla töistä kotiin. Keskellä Kehä 2:sen moottoritietä mä tajusin asian, jota oon jahdannut koko elämäni. Siinä se iski. Keskellä arkista työviikkoa, keskellä työmatkaa.
mä olen onnellinen

Mä tajusin olevani äärettömän onnellinen.

Mut valtasi rauhallinen tunne. Nyt sä Jesse saavutit sen.

Vihdoin.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mä olen elänyt aivan mahtavan elämän. Siitä ei ole puuttunut mitään. Mä oon kuitenkin aina jahdannut jotain. Kaikessa on aina ollut päämäärä, jota kohti mä oon mennyt. On kyse ollut urheilusta, työelämästä tai parisuhteesta/perheestä. Se päämäärä on määrittänyt kaiken. Olen ajatellut, että vasta kun saavutan sen, mä olen onnellinen. Mä en ole osannut tarpeeksi nauttia siitä matkasta. En niin paljon kuin olisi pitänyt.

Siinä hetkessä auton ratissa tajusin, että elämä ei oo päämäärien jahtaamista. Mun tehtävä ei oo saavuttaa mitään päämäärää.

Mun tehtävä on nauttia.

Elää hetkessä ja olla kiitollinen. Koska mulla on elämässä loppujen lopuksi kaikki todella hyvin.

Kyse ei ole siitä, että millainen sun elämäsi on, vaan siitä miten siihen suhtaudut. Jos osaat nauttia ja iloita siitä mitä sulla on, sä olet onnellinen.

Mainokset

Kahviaddiktio

Te ketkä seuraatte mua instagramissa (@isitreenaa), ootte varmasti huomannut mun addiktion. Mä juon paljon kahvia.

Mä en koe olevani koukussa kofeiiniin, vaan mulle kahvi on ennenkaikkea tapa. Se on tapa rentoutua. Keittää iso pannullinen kahvia ja istua kahvikupin kanssa alas.

IMG_1357

Mä en todellakaan ole mikään kahvihifistelijä, vaan tykkään juoda normaaleja peruskahveja. Löytyy meiltä kapselikeitinkin, jolla olisi helppo pöyräyttää joku Latte Macchiato. Silti se normaali peruskahvi sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Vaikka nykyisin juonkin paljon kahvia, mä olen vielä tulokas siinä asiassa. Mä aloin juomaan kahvia vasta 25-vuotiaana, eli neljä vuotta sitten. Sitä ennen olin ollut aina ihan vaan periaatteen vuoksi kahvia vastaan. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että töissä oleminen on tylsää jos ei juo kahvia. Se rauhoittaa. Sen ympärillä käydään mielenkiintoisia keskusteluita ja tehdään päätöksiä.

Niinpä kuin vahingossa aloin maistelemaan kahvia. Aloitin samalla tavalla kuin jokainen muukin kahvinjuoja on tällä planeetalla sen aloittanut: paljon maitoa ja sokeria. Hetken kesti tottua kahvin makuun, mutta nyt siitä on tullut jo herkku. Herkku, jota odottaa ja jota kaipaa.

Mikä on sun suhteesi kahviin? Tarvitseko sä sitä, että saat päivän käyntiin? Ja jos et juo kahvia, niin miksi et juo?

Paluu kesälomalta!

Vau. Tuntuupa hienolta julkaista taas blogiteksti. Edellinen kirjoitus on niin kaukaa kuin toukokuulta. Sen tekstin jälkeen halusin ottaa tietoisen blogi-loman. Ladata akkuja, vetää kesän henkeä ja kypsytellä uusia aiheita.

Nyt huomaan kuinka tarpeeseen loma tuli. Kirjoitin sen aikana yli 10 valmista tekstiä, jotka odottavat julkaisua. Ne odottavat, että SINÄ, blogini lukija, pääset niitä lukemaan. Aiheet vaihtelevat isyyden tunteista lasten vaatteisiin, laihduttamisesta rahaan ja uhmasta kahviin.

Kiitos.

Kiitos sinä. Kiitos, että olet klikannut tämän(kin) tekstin auki. Kiitos, että annat mulle mahdollisuuden kertoa ajatuksiani isyydestä ja vanhemmuudesta. Kiitos, että seuraat mua somessa ja kiitos, että haluat seurata meidän perheen sekoiluja.

40549211_679592952419324_1357693781364703232_n
Nyt syksyllä haluan julkaista blogitekstejä paljon säännöllisemmin kuin aikaisemmin. Teiltä on tullut viestejä, joissa on pyydetty kirjoittamaan aiempaa useammin. Haluan sen ehdottomasti tehdä, kiitoksena siitä, että jostain kumman syystä teitä ilmeisesti kiinnostaa, että mitä mulla on sanottavana. Sen takia tästä lähtien blogin julkaisupäivät tulevat olemaan aina maanantai ja torstai.

Vaikka mulla on tekstejä valmiiina ja aiheita mielessä, mä mielelläni toteutan teidän toiveitanne. Eli jos sulla on joku aihe mistä haluaisit kuulla isän/miehen/mun mielipiteen, niin laita mulle viestiä.

Hauskaa syksyn alkua! 🙂

Hei, me muutetaan!

Kyllä, otsikko sen jo kertoo.

Me muutetaan!

Sunnuntaina kannetaan muuttolaatikot 9km päähän, uuteen kolmioon Kirkkonummen Laajakallion kaupunginosaan. Siellä meitä odottaa isompi, 2015 rakennettu saunallinen kolmio.


IMG_6552

Me ollaan asuttu nykyisessä kodissa, Kirkkonummen Sarfvikin kaupunginosassa vähän yli 2 vuotta.

Se on ollut tosi hyvä koti meille. Se on ollut Ellin ensimmäinen koti.

Täällä oli Ellin ensimmäinen oma huone. Tänne me tuotiin Elli synnäriltä. Tuossa meidän sängyn vieressä Elli nukkui ensimmäisen yönsä kotona. Tuossa olohuoneen lattialla Elli otti ensimmäiset askeleensa. 

IMG_6553

Paljon hyviä muistoja.

IMG_6549

Silti koko perhe odottaa innoissaan muuttoa. Me Fridan kanssa odotetaan, koska saadaan oma sauna, enemmän kaappitilaa, paremmat kulkuyhteydet ja paremman pohjaratkaisun.

IMG_6551
Elli odottaa sitä siksi, että uuden kodin pihalla oli paljon keinuja ja hiekkalaatikolla leikki muita lapsia.

Tänään me saatiin avaimet ja käytiin fiilistelemässä uutta kotia.

Jee, kohta me muutetaan!

Koti-isä

Tämän viikon maanantai oli jännittävä päivä meidän perheelle. Sen sijaan, että olisin klo. 8 maanantai-aamuna startannut Focuksen ja ajanut töihin, makasin lastenhuoneen lattialla tarjoilemassa muoviastioista pupuille ja koirille aamupalaa.

Se oli nimittäin ensimmäinen päivä mulle koti-isänä.

koti-isä

Tästä eteenpäin mä olen Ellin kanssa kotona päivän tai kaksi viikossa.

Me ollaan avovaimon kanssa siitä onnellisessa asemassa, että sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä. Mä olen jo pitkään voinut itse määrittää miten paljon mä teen töitä. Sen ansiosta avovaimokin voi tehdä silloin tällöin työvuoroja.

Avovaimon ei tarvitse olla joka päivä kotona ja mun ei tarvitse olla joka päivä töissä.

Vain kerran elämässäni mun ensimmäinen lapseni on pieni. Ollaan suunniteltu, että Elli menisi syksyllä 2019 päiväkotiin. Joten kun se on vielä mahdollista, mä haluan olla välillä kotona Ellin kanssa. Töitä mä ehdin tekemään vielä lopun elämääni.


Oon tästä mahdollisuudesta ihan äärettömän innoissani. Se tuo sekä mun että avovaimon elämään vaihtelua. Enää pelkästään toinen ei huolehdi rahan tuomisesta ja toinen kodista. Kun roolit vaihtuvat, molemmista osaa nauttia aivan eri tavalla.

koti-isä 3

Entäs Elli? On edelleen yhtä iloinen oma itsensä.

Life is good.