Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa?

Mietin pitkään, että onko mulla edes mitään kompetenssia kirjoittaa tälläistä tekstiä? Onko siinä mitään järkeä, että mä lähtisin jollain tavalla neuvomaan vanhempia oman lapsensa kasvatuksessa?

Niin. Mä en oo kasvattanut kuin yhtä lasta ja häntäkin vain vuoden verran. En oo joutunut taistelemaan peliajasta tai nukkumaanmenosta. En kotiintuloajoista tai kouluvaatteista.

Kunnes tajusin, että mä olen nimenomaan opiskellut sitä ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Mä teen sitä työkseni. Laskin, että mä oon työurani aikana työskennellyt yli 800 lapsen kanssa. Ehkä mä jotain osaan aiheesta sanoa. Jotta tekstistä ei tule liian pitkää, jaan sen kahteen osaan.

Enkä mä oikeastaan edes halua neuvoa ketään.

Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa, mutta nämä kaksi asiaa on sellaisia, jotka mä koen tärkeänä lasten kanssa toimiessa. Jos löydät niistä itsellesi jonkun vinkin, niin mahtavaa. 🙂

Teksti 1/2.

Rajat.
äitiys ja yksinäisyys 4
Mun mielestä lasten kasvatuksessa tärkeintä on kaksi asiaa. R&R.

Niistä ensimmäinen on rajat.

Vanhemman tulee asettaa lapselleen rajat. Ne eivät tarkoita yksipuolisia kieltoja tai pelkkää käskemistä, vaan yhteisiä pelisääntöjä, joista voidaan yhdessä neuvotella. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vanhempi, joka päättää mihin raja vedetään.
Mitä rajojen asettaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa asioiden toistamista lapselle kerta toisensa jälkeen. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamisen valvomista. Se tarkoittaa myös, että vanhempi kertoo lapselle, jos lapsi toimii väärin. Se on ihan ok, että tilanteen sitä vaatiessa, sä kerrot vihaisella äänellä lapselle, ettei tämä voi toimia noin. Sitä kautta lapsen tunneäly kehittyy, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä ja hänelle kehittyy kyky erottaa oikea ja väärä.

Päiväkodissa työskennellessä oon törmännyt aivan liian usein lapsiin, joiden käyttäytymisestä näkee selvästi, että he pyörittävät kotona vanhempiaan aivan miten tahtovat. Lapset eivät nimittäin ole tyhmiä. Jos he huomaavat, että käyttäytymällä huonosti ja heittäytymällä itkupotku-raivareihin he saavat lopulta tahtonsa läpi, he tulevat tekemään niin jatkossakin.

Juuri silloin vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä.

Jos te olette esimerkiksi sopineet, että ruoka syödään (tai sitä ainakin maistetaan) ennen kuin voidaan syödä jälkiruoka, näin myös tehdään. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja riehumalla vanhempi heltyy ja antaa jälkiruoan vaikka pääruoka on vielä syömättä. Siinä tapauksessa jälkiruoka jätetään vaikka kokonaan syömättä, jos pääruoan syöminen ei kiinnosta.

äitiys ja yksinäisyys 3
Se voi tuntua vanhemmasta pahalta juuri sillä hetkellä, mutta uskokaa vaan. Seuraavalla kerralla lapsi kyllä muistaa tuon edellisen tilanteen ja syö pääruoan kiltisti loppuun, koska haluaa niin paljon jälkiruokaa. Ja jos asia ei toisellakaan kerralla toimi, se toistetaan myös seuraavalla kerralla. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se alkaa toimimaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että näissä tilanteissa kiellot ja käskyt eivät saa olla katteettomia. Ne eivät saa olla pelkästään yksipuolista käskemistä. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa, jos vanhempi ei sitä hänelle kerro. Siksi puhu lapselle ja kerro mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä häneltä odotetaan.

Käytän myös usein päiväkodeissa lasten kanssa vaihtoehtojen keksimistä pelkän käskemisen sijaan. Moni lapsi vihaa sitä, että aikuinen käskee. He haluavat mielummin päättää asioista itse. Tämän takia kerron lapselle vaihtoehdot, jotka molemmat kuitenkin johtavat siihen lopputulokseen, johon minä aikuisena haluan tilanteen menevän.
Lapsi ei halua laittaa pipoa päähän ulos. ”Sä saat itse valita. Laitanko minä pipon sulle vai laitatko sä sen itse?” Lapsi valitsee käytännössä aina sen, että hän laittaa sen itse.

Lapsi on tyytyväinen, että hän sai itse päättää, vanhempi tyytyväinen siihen, että lapsella on nyt pipo päässä. Asiassa ei kuitenkaan joustettu. Vanhempi oli päättänyt, että pipo laitetaan päähän kun mennään ulos ja näin myös tehtiin.
Rajojen asettaminen on vaikeaa.

Tai no, ei niiden asettaminen ole oikeastaan vaikeaa vaan niistä kiinni pitäminen. Kun arki painaa, on kiire, hermo on kireänä kaikilla ja lapsi vänkää vastaan. Silloin niitä hermoja testataan. Muista, että sinä loppujen lopuksi vanhempana päätät asioista. Lapsen kanssa toimiminen ei saa mennä liialliseksi neuvotteluksi, koska lapsi kyllä pyrkii aina vääntämään asian itselleen eduksi. Älä mene siihen mukaan. Jos olet päättänyt, että yksi lasku liukumäestä ja sitten lähdetään kotiin, niin pidä siitä myös kiinni. Niiden ”vielä yksi lasku”, ”no laske vielä kerran” ”kerran vielä” sijaan nappaa vaikka lapsi kainaloon ja kanna ulos leikkipuistossa sen sijaan, että annat lapselle periksi kerta toisensa jälkeen.

Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä. Seuraavassa blogitekstissä kerron sen toisen tärkeän asian lapsen kasvatuksessa, jota pidän tärkeänä. Sen merkitystä ei voi ylikorostaa. Rajoja ja….

Mainokset

Kesälomareissuja!

Hello!

Kirkkonummi-Kustavi-Kirkkonummi-Tukholma-Kirkkonummi-Kuopio-Kirkkonummi.

Siinä on meidän perheen edellisen viikon reitti.

Juhannus vietettiin mökillä Kustavissa, Turun saaristossa meren rannalla. Sen jälkeen heti maanantaina suunnattiin Tukholmaan. Kun sieltä oltiin palattu kotiin, lähdettiin mun vanhempien luokse Kuopioon viettämään pitkää viikonloppua.

juhannusreissuthumb_IMG_0653_1024
thumb_IMG_0775_1024.jpg
Reissattu taas oikein urakalla. No, eipähän ole käynyt lomailu tylsäksi. 🙂

Meinasi iskeä juhannuksena pieni pakkauskriisi. Meillä oli niin paljon tavaraa ja pelkästään Ellin vaunut vievät niin paljon tilaa, että hieman puski hikikarpaloita otsalle, kun yritti miettiä miten kaiken saa autoon sisään.

thumb_IMG_0880_1024

Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Juuri samana päivänä, kun käytiin avovaimon kanssa pakkauskriisi-episodia läpi, otti suomalainen firma nimeltään Kinspiring yhteyttä. He lupasivat auttaa ongelmassa ja tarjosivat vuokralle matkarattaita.

thumb_IMG_0768_1024

Onneksi!

Kinspiring on suomalainen palvelu, jossa perheet vuokraavat lastentarvikkeita toisilleen. Aivan kaikkia mahdollisia vauvan tarvikkeita ei tarvitse itse ostaa, vaan ne voi vuokrata sille ajalle, kun niitä tarvitsee. Meidänkään ei tarvinnut käydä ostamassa kalliita matkarattaita vain viikon reissun takia.

juhannusreissu 5.jpg

Saatiin heiltä vuokralle Babyzen Yoyo -matkarattaat. Iso peukku meidän perheeltä niille. Kevyet työntää, kääntyvät tosi ketterästi ja menevät tosi pieneen tilaan.

thumb_IMG_0732_1024
Palveluna Kinspiring oli tosi helppo käyttää. Rekisteröidyt sisään ja maksat vuokrauksen luottokortilla. Haet tuotteen, käytät ja palautat. That’s it. Ja jos sulla itelläs on jotain vauvan tarvikkeita käyttämättöminä, muttet halua kokonaan niistä luopua, voit tienata rahaa vuokraamalla niitä Kinspiringin kautta eteenpäin.

kinspiring.com

Yhteistyössä: Kinspiring

Pelko lapsen menettämisestä

Eräässä facebook-ryhmässä iski silmään erään äidin kirjoitus.

”Pelkääkö kukaan muu jatkuvasti oman lapsen kuolemaa? Lähinnä että sairastuu syöpään tai muuhun sairauteen johon voi kuolla? Siis ilman mitään järkevää syytä, pelottaa vaan että niin tapahtuu ja lapsi kuolee. Vai oonko vaan ylisuojeleva/hullu… ”

Hetkessä kommenttikenttä täyttyi äideistä ja iseistä, joilla oli jatkuvasti samoja tunteita.

Niin on minullakin.

Sänky

Itse ajattelen, että kun lapsen saa, niin kaiken sen ilon, rakkauden ja onnellisuuden lisäksi se tuo mukanaan jatkuvan huolen. Lapsen menettämisen pelko on läsnä koko loppuelämän ajan. 

Ihminen tulee haavoittuvaksi saatuaan lapsen.

Kun lapsi on syntynyt, vanhemmat heräävät keskellä yötä tarkistamaan hengittääkö lapsi varmasti. Kun lapsi alkaa liikkumaan ja konttaamaan, vanhemmat näkevät jokaisen esineen mahdollisena tukehtumisvälineenä. Lapsen aloittaessa koulun vanhempia pelottavat koulumatkan tienylitys ja puskissa vaanivat pedofiilit. Vaikka lapsi on kasvanut aikuiseksi, vanhempien pelot ja huolet seuraavat mukana.

pelko lapsen menettämisestä
Mä koen, että nuo ajatukset ovat todella luonnollisia ja on hyvä, että niiden ajattelun pystyy tiedostamaan. Niiden ei kuitenkaan pidä antaa rajoittaa elämää millään tavalla. Vaikka vanhemmat ovatkin välillä yli-ihmisiä, aivan kaikkea hekään eivät voi kontrolloida. Siksi asioiden etukäteen pelkääminen on tyhmää. Täysin luonnollista, mutta silti tyhmää.

Jos tuntuu, että nuo pelot rajoittavat elämääsi, niin puhu asiasta jollekin. Mutta älä huoli. Sua ei vaivaa mikään, etkä sä ole hullu.

Sä olet Äiti / Isi. Sä rakastat lastasi. Siitä se johtuu. 🙂

Kuva: Emma Stenlund

Oletko vitkuttelun mestari?

En tiedä onko tää teille tuttua, mutta mulla tulee vastaan tilanteita, jolloin huomaan lykkääväni tehtäviä asioita liian useasti eteenpäin. Mä vitkuttelen.

En aloita niiden tekemistä, vaikka mulla olis ihan hyvin aikaa ja mahdollisuus siihen. Venytän ja venytän niiden aloittamista, useasti siihen pisteeseen, että mulla on kiire hoitaa ne. Tyhmää.

Sitä näkee sen lyhyen, nopean palkinnon niin paljon houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin vaativamman ja suuremman työn, vaikka sen tekemisellä saattaisimme saapa jopa suuremman nautinnon ja palkinnon. Sen takia se hetken kiva Instagramin selaus voittaa helposti sen suurempaa työtä vaativamman tiskikoneen tyhjentämisen. Mutta eikö olisi kiva hypätä sohvalle selaamaan Instagramia, kun se tiskikone olisi jo tyhjennetty? Niin.

IMG_0358 (1).PNG

Eikä tää ole mulle uusi juttu. Oon vitkutellut koko elämäni. Asiaa vois kysyä vaikka äitiltä. Muistan kuinka lukiossa ollessanikin äiti joutui useaan otteeseen herättelemään mua. Vitkuttelin heräämistä, kunnes mulla oli lopulta kiire kouluun.

Talouselämän verkkolehdessä oli hieno juttu vitkuttelusta.

”Vitkutteluun liittyvä vastustus vie paljon energiaa. Työn tekeminen usein rasittaa vähemmän. Vitkuttelun voittamisen ydin on oivaltaa, että ratkaisu on omassa mielessäsi. Vitkuttelu ei merkitse, että on saamaton tai laiska, vaan että ihmisellä on sisäinen este, joka on mahdollista raivata tieltään ja mennä rohkeasti eteenpäin.”

IMG_0359

Juuri tuo ensimmäinen lause on sellainen, jonka takia mä haluan omassa elämässäni vähentää vitkuttelua. Vitkuttelu syö mun energiaa, asioiden tekeminen valmiiksi tuo mulle energiaa.

Eli avovaimolle vaan terveisiä: seuraavan kerran, kun sä pyydät mua laittamaan astiat tiskikoneeseen ja mä vastaan ”Joo, kohta”, niin muistuta mua tästä tekstistä. 😀