Mä olen onnellinen

Tiedättekö mitä?

Mä olen onnellinen.

Ajelin viime viikolla töistä kotiin. Keskellä Kehä 2:sen moottoritietä mä tajusin asian, jota oon jahdannut koko elämäni. Siinä se iski. Keskellä arkista työviikkoa, keskellä työmatkaa.
mä olen onnellinen

Mä tajusin olevani äärettömän onnellinen.

Mut valtasi rauhallinen tunne. Nyt sä Jesse saavutit sen.

Vihdoin.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, mä olen elänyt aivan mahtavan elämän. Siitä ei ole puuttunut mitään. Mä oon kuitenkin aina jahdannut jotain. Kaikessa on aina ollut päämäärä, jota kohti mä oon mennyt. On kyse ollut urheilusta, työelämästä tai parisuhteesta/perheestä. Se päämäärä on määrittänyt kaiken. Olen ajatellut, että vasta kun saavutan sen, mä olen onnellinen. Mä en ole osannut tarpeeksi nauttia siitä matkasta. En niin paljon kuin olisi pitänyt.

Siinä hetkessä auton ratissa tajusin, että elämä ei oo päämäärien jahtaamista. Mun tehtävä ei oo saavuttaa mitään päämäärää.

Mun tehtävä on nauttia.

Elää hetkessä ja olla kiitollinen. Koska mulla on elämässä loppujen lopuksi kaikki todella hyvin.

Kyse ei ole siitä, että millainen sun elämäsi on, vaan siitä miten siihen suhtaudut. Jos osaat nauttia ja iloita siitä mitä sulla on, sä olet onnellinen.

Mainokset

Elämäni biisit – osa 2: Huoleton lapsuus

Osa 2.

Huoleton lapsuus.

Kun aloin miettimään elämääni ja siihen vaikuttaneita biisejä, tämä oli ensimmäisenä jonossa. En voisi kirjoittaa omaa historiaani ellen mainitsisi tätä.

Kyseinen bändi on ainoa, jota olen ikinä fanittanut. Laittanut heidän julisteensa oman huoneeni seinälle, jonka olin saanut Suosikki-lehden välistä. Nauhoittanut vhs-kasetille, kun Jyrki tv-ohjelmassa oli kokonainen päivä omistettu heille. Piirrellyt kouluvihkoihin heidän levynkansiaan ja leikkinyt soittavani heidän musiikkivideossaan.

elämäni biisit osa 2 huoleton lapsuus

Kun kuulen nuo ensimmäiset soinnut, mä siirryn ajatuksissani samantien vuoteen 1999. Me asuttiin isossa rivitalossa pienellä maalaiskylällä.

Minä, äiti, iskä ja mun sisko ja veli.

Onnellisuus.

Edelleen, 19-vuoden jälkeen, mulle tulee sama tunne kuin silloin. Mä alan hymyilemään ja mut täyttää onnellisuus. Mä sain elää onnellisen lapsuuden.

Oon siitä ikuisesti kiitollinen.