2-vuotisneuvola

Meillä oli tänään ohjelmassa 2-vuotisneuvola. Mä oon pyrkinyt aina pääsemään mukaan, jos siihen on töiden puolesta ollut pienikin mahdollisuus. Tämänpäiväinen oli vielä jännittävä kerta, koska toukokuisen muuton jälkeen myös neuvola vaihtui kokonaan meille uuteen.


IMG_9591
Meidän uusi neuvola on n. 500 metrin päässä kotioveltamme, joten Elli pääsi potkuttelemaan sinne synttärilahjaksi saamallaan potkupyörällä. Vastassa oli mukava keski-ikäinen terveydenhoitaja, joka otti meidät iloisesti vastaan. Elli säntäsi samantien eri lelujen kimppuun ja me istuimme alas juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Jutunaiheet pyörivät Ellin syömiseen, nukkumiseen ja puheen ympärillä.


IMG_9592

Vielä mitat ja viimeisten leikkien kautta kotimatkalle.

Se on aika jännä miten paljon ihan normaalia neuvolakäyntiäkin voi jännittää. Siitä tulee tietyllä tapaa sellainen fiilis, että nyt ulkopuolinen ihminen arvioi, miten fiksu lapsi meillä on ja kuinka me olemme vanhempina onnistuneet. Vanhempana sitä ajatuksiin hiipii vaivihkaa tulee näyttämisen tunne, että katso nyt, meidän lapsi osaa tämänkin tehdä.IMG_9593
Ja vaikka sä kuinka tiedät, että ”jokainen lapsi on omanlaisensa” ja ”lapset kehittyvät eri tahtiin”, niin jokainen vanhempi haluaa kuulla, että hänen lapsensa on normaali. Se on ihan luonnollista. Vaikka neuvolassa jokin asia nousisikin esiin, niin pitää muistaa että loppujen lopuksi neuvolassa ollaan lapsen ja vanhempien puolella. He eivät sano asioita ilkeyttään, vaan koska ajattelevat meidän parasta.

Meillä on yleisesti neuvoloista pelkästään hyviä kokemuksia. Me ollaan saatu siellä aina hyvää palvelua. Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa sitä kaipaa neuvoja ja vinkkejä, jotka oli varsinkin vauva-aikana erittäin hyödyllisiä.

Millaisia kokemuksia teillä on neuvoloista? 🙂

Mainokset

Hei, me muutetaan!

Kyllä, otsikko sen jo kertoo.

Me muutetaan!

Sunnuntaina kannetaan muuttolaatikot 9km päähän, uuteen kolmioon Kirkkonummen Laajakallion kaupunginosaan. Siellä meitä odottaa isompi, 2015 rakennettu saunallinen kolmio.


IMG_6552

Me ollaan asuttu nykyisessä kodissa, Kirkkonummen Sarfvikin kaupunginosassa vähän yli 2 vuotta.

Se on ollut tosi hyvä koti meille. Se on ollut Ellin ensimmäinen koti.

Täällä oli Ellin ensimmäinen oma huone. Tänne me tuotiin Elli synnäriltä. Tuossa meidän sängyn vieressä Elli nukkui ensimmäisen yönsä kotona. Tuossa olohuoneen lattialla Elli otti ensimmäiset askeleensa. 

IMG_6553

Paljon hyviä muistoja.

IMG_6549

Silti koko perhe odottaa innoissaan muuttoa. Me Fridan kanssa odotetaan, koska saadaan oma sauna, enemmän kaappitilaa, paremmat kulkuyhteydet ja paremman pohjaratkaisun.

IMG_6551
Elli odottaa sitä siksi, että uuden kodin pihalla oli paljon keinuja ja hiekkalaatikolla leikki muita lapsia.

Tänään me saatiin avaimet ja käytiin fiilistelemässä uutta kotia.

Jee, kohta me muutetaan!

Taaperotiistai Jumbossa

Moi!

Me käytiin viime viikon tiistaina reissulla Jumbossa. Siellä oli käynnissä vuotuinen Taaperotiistai – kiertue, jossa me myös viime vuonna käytiin! Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudun kauppakeskukset läpi. Edellisellä kerralla käytiin Itäkeskuksen tapahtumassa, nyt päätettiin suunnata Vantaan Jumboon. Eli perhe Focuksen kyytiin ja matkaan.

Kun päästiin Jumboon ja Taaperotiistai-kiertueen tapahtumapaikalle, ei rattaissa istunut taapero paljoa halunnut istuskella. Elli paineli ympäri aluetta innoissaan testaamaan jokaista mahdollista leikkipistettä ja tuotetta.

Etenkin Mehukatti -pisteellä ollut liukumäki oli Ellin suosikki. Isi sai samalla maistaa Mehukatin täysmehua sisältäviä pillimehuja, kun tytär laski uuden laskun liukumäessä. Ja uuden. Ja taas uuden.

IMG_6199

Vieressä ollut Minimarathonin piste oli myös Ellin mielestä kiva. Siellä pääsi heittämään palloja tarratauluun. Ensiksi Elli katseli ujosti vieressä, kun isommat pojat heittelivät palloja, mutta sen jälkeen Elli astui rohkeasti estradille ja heitti palloa muutaman kerran komeassa kaaressa kuin Tero Pitkämäki konsanaan.

IMG_6198
Arlan värityspisteellä käytiin Ellin kanssa luomassa paperille omat taiteelliset näkemyksemme. Samalla päästiin maistelemaan Arlan Luonto+ jogurttia.

IMG_6203

Vieressä olleesta Gefiluksen pisteestä Elli bongasi erilaisia nalleja, joita piti päästä silittelemään. Sieltä saatiin testiin Gefiluksen erilaisia maitohappobakteeritabletteja, sekä lapsille että aikuiselle. Niille iso suositus, ovat meillä jo entuudestaan käytössä.

 

IMG_6205

Nalleleikit loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun viereen ilmestyi kymmeniä ilmapalloja. Ne olivat matkalla Touhula Päiväkotien pisteelle ja kyllä. Elli pinkaisi perään. Sieltä löytyi myös ryömittävä tunneli, jonka Elli testasi useaan otteeseen.

IMG_6201

IMG_6204

Reissu huipentui vielä Ellin suosikkipisteelle, eli bObles -leikkipaikkaan. Noita Bobblesin palikoita löytyy meiltä kotoakin, ja ne ovat todella kivoja. Siinä viimeiset leikit ja lounaalle.


IMG_6200

Kokonaisuutena kiva päivä! Jos ette oo koskaan Taaperotiistain kauppakeskuskiertueilla käynyt, niin pyörähtäkää paikalla, jos sopiva osuu kohdalle. Mukavaa tekemistä taaperoille.

Elämäni biisit – osa 2: Huoleton lapsuus

Osa 2.

Huoleton lapsuus.

Kun aloin miettimään elämääni ja siihen vaikuttaneita biisejä, tämä oli ensimmäisenä jonossa. En voisi kirjoittaa omaa historiaani ellen mainitsisi tätä.

Kyseinen bändi on ainoa, jota olen ikinä fanittanut. Laittanut heidän julisteensa oman huoneeni seinälle, jonka olin saanut Suosikki-lehden välistä. Nauhoittanut vhs-kasetille, kun Jyrki tv-ohjelmassa oli kokonainen päivä omistettu heille. Piirrellyt kouluvihkoihin heidän levynkansiaan ja leikkinyt soittavani heidän musiikkivideossaan.

elämäni biisit osa 2 huoleton lapsuus

Kun kuulen nuo ensimmäiset soinnut, mä siirryn ajatuksissani samantien vuoteen 1999. Me asuttiin isossa rivitalossa pienellä maalaiskylällä.

Minä, äiti, iskä ja mun sisko ja veli.

Onnellisuus.

Edelleen, 19-vuoden jälkeen, mulle tulee sama tunne kuin silloin. Mä alan hymyilemään ja mut täyttää onnellisuus. Mä sain elää onnellisen lapsuuden.

Oon siitä ikuisesti kiitollinen.

Mitä lupasin uutena vuotena?

2018. Uusi vuosi.

Mä en oo ollut ikinä minkäänlainen ”Uusi Vuosi” -fani. En todellakaan. Koko juhla on aina tuntunut hölmöltä. Etenkin nuorena se mulle vain yksi ilta muiden joukossa.

Vielä hölmömpänä mä oon nuorena pitänyt kaikkia niitä uuden vuoden lupauksia. Ensi vuonna mä aloitan kuntoilun. Ensi vuonna mä lopetan tupakoinnin. Ensi vuonna mä teen sitä, mä teen tätä. Ensi vuonna. Ensi vuonna.

Nyt kuitenkin vanhempana mä oon ymmärtänyt, että miksi ihmiset tekevät näitä lupauksia ja miksi vuoden vaihtuminen saa sen aikaan. Oon tajunnut, että se tekee jokaiselle välillä hyvää tarkastella elämäänsä. Mitkä asiat ovat hyvin ja mihin haluaa jatkossa panostaa. Mitä asioita arvostaa ja mistä asioista nauttii.

Kun vuosi oli vaihtunut, Elli ja avovaimo nukkumassa, mä istuskelin yksin parvekkeella. Katselin rakettien paukkumista. Poltin yhden kuubalaisen sikarin (säästän näitä erikoistilanteisiin) ja join 4cl konjakkia. Mietin elämääni.

Tajusin, että mä tykkään mun elämästä valtavasti.

IMG_1387
Se on mun näköinen. Ei paras, ei hienoin, mutta mun näköinen.

Samalla mä rakensin itselleni listan asioista, joihin haluan keskittyä vuonna 2018. Ehkä ne voidaan laskea uuden vuoden lupauksiksi. Ne on kuitenkin lista asioista, jotka mä koen tärkeiksi. Haluan keskittyä niihin vuonna 2018.

IMG_1334

  • Lukea enemmän kirjoja
  • Pyhittää viikonloput perheelle
  • Antaa parisuhteelle enemmän huomiota
  • Olla läsnä
  • Olla kesäkunnossa
  • Nähdä enemmän ystäviä

Siinä mun lista. Kuusi kohtaa, joihin haluan panostaa. Mikä oli sun uuden vuoden lupaus?

Kun Elli sanoi ensimmäistä kertaa…

Paljon höpötystä. Paljon epämääräisiä äännähdyksiä. On tullut kolme ruotsinkielistä sanaa. Mamma, lampa ja apa. Noiden äitin, lampun ja apinan lisäksi on kuultu paljon höpötystä omalla vauva-kielellä.

Me ollaan Ellin kanssa harjoiteltu sitä paljon. Ensimmäisillä kerroilla ei minkäänlaista vastakaikua, pelkästään hölmistynyt katse. Mitähän sä oikein selität ja omien leikkien jatkuminen. Sitä on harjoiteltu aamupuuron ääressä. Kesken leikkien. Illalla ennen nukkumaanmenoa. Kotona, ulkona ja autossa.

Kunnes.

Sieltä se tuli. Kesken iltapesujen. Vaippasillaan. Niin, ettei asiasta jäänyt kenellekään mitään epäselvyyttä. Niin kovaa, että koko kaupunki sen varmasti kuuli.

ISI !!

Ensimmäiset sanat

Suomi.fi – helpottamaan perheiden elämää

Moikka!

Mä sain viime viikolla siistin mahdollisuuden päästä vierailemaan Helsingin Sörnäisissä Väestörekisterikeskuksen tiloissa. Siellä minä ja muutama muu Perhebloggari päästiin tutustumaan tarkemmin Suomi.fi-nimiseen verkkopalveluun. Kyse on siis suhteellisen tuoreesta palvelusta, joka kokoaa kaikki julkiset hallinnon palvelut samaan osoitteeseen. On Kelaa, on Verohallintoa, on päiväkodit, on koulut, on terveyskeskukset.

Suomi.fi 7.jpg
Kaikki nämä palvelut ovat samalla sivustolla. Yksi tunnistautuminen riittää, jos haluat käyttää eri palveluita.

Palvelun kehittäjät esittelivät ja tutustuttivat meitä Suomi.fi sivuun ja voi pojat. Sieltä löytyy oikeasti aivan kaikkea. Omasta mielestäni hienointa palvelussa oli sen tuoma apu yksittäiselle ihmiselle. Jos mulla tulee elämässä joku tilanne, etten mä oikein tiedä mitä tehdä, mä soitan äitille. Okei, saatan mä tämänkin jälkeen edelleen soittaa ensimmäisenä äitille, mutta sen jälkeen käyn kyllä tuolta kattomassa ihan faktaa, että mitä mun pitää tehdä. Älkää ymmärtäkö, faktoja se äitikin kertoo. Mutta tuolta löytyy päivitettyä tietoa, että mitä mun konkreettisesti pitää missäkin elämäntilanteessa tehdä.

IMG_2976.jpg
Harva tietää esimerkiksi, että mitä sun pitää käytännössä tehdä, kun huomaat olevasi raskaana. Kenelle ilmoittaa siitä ja mitä kautta hakea esimerkiksi Kelan palveluja. Mitä oikeuksia sulla on raskauden myötä ja mihin etuuksin sä oot oikeutettu. Nyt nuo kaikki tiedot löytyy kootusti samasta paikasta.

suomi.fi
Se on suhteellisen turhauttavaa yrittää etsiä tietoa internetistä, kun sä et oikein edes tiedä mitä etsiä. Mä olen vasta kerran elämässäni tullut isäksi ja jäänyt isyyslomalle. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla ollut mitään hajua, että mitä mun pitää tehdä jäädessäni isyyslomalle. Kenelle ilmoittaa ja mitä etuuksia mä oikein saan. Nyt Suomi.fi palvelusta löytyy kaikki kootusti. Mitä tehdä, kenelle ilmoittaa ja mihin isät ovat oikeutettuja. Ei enää sitä turhauttavaa surffaamista erilaisilla vauvapalstoilla, jossa sä yrität etsiä miljoonan vastauksen seasta faktaa. Se isäksi tuleminen on tarpeeksi iso mullistus elämässä.

Tulevaisuudessa meille ajankohtainen asia on päivähoidon aloittaminen. Me ollaan avovaimon kanssa suunniteltu, että Elli menisi n. 3-vuotiaana päiväkotiin. Mutta minne? Mitä päiväkoteja on meidän alueelle? Suomi.fi hakukenttään ”ruotsinkieliset päiväkodit espoo” ja klik. Kaikki ruotsinkieliset päiväkodit Espoossa ovat kartalla nenäni edessä.

Suomi.fi 5
Palveluun tulee jatkuvasti lisää tietoa ja sitä kehitetään parhaillaan. Mutta jo nyt sieltä löytyy valtavasti tietoa ja apua, mihin tahansa elämäntilanteeseen. Kaikki julkisen hallinnon palvelut samassa paikassa.

Käy tutustumassa!

Yhteistyössä: suomi.fi

Mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa?

Mietin pitkään, että onko mulla edes mitään kompetenssia kirjoittaa tälläistä tekstiä? Onko siinä mitään järkeä, että mä lähtisin jollain tavalla neuvomaan vanhempia oman lapsensa kasvatuksessa?

Niin. Mä en oo kasvattanut kuin yhtä lasta ja häntäkin vain vuoden verran. En oo joutunut taistelemaan peliajasta tai nukkumaanmenosta. En kotiintuloajoista tai kouluvaatteista.

Kunnes tajusin, että mä olen nimenomaan opiskellut sitä ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin. Mä teen sitä työkseni. Laskin, että mä oon työurani aikana työskennellyt yli 800 lapsen kanssa. Ehkä mä jotain osaan aiheesta sanoa. Jotta tekstistä ei tule liian pitkää, jaan sen kahteen osaan.

Enkä mä oikeastaan edes halua neuvoa ketään.

Jokainen kasvattakoon lapsensa aivan kuten haluaa, mutta nämä kaksi asiaa on sellaisia, jotka mä koen tärkeänä lasten kanssa toimiessa. Jos löydät niistä itsellesi jonkun vinkin, niin mahtavaa. 🙂

Teksti 1/2.

Rajat.
äitiys ja yksinäisyys 4
Mun mielestä lasten kasvatuksessa tärkeintä on kaksi asiaa. R&R.

Niistä ensimmäinen on rajat.

Vanhemman tulee asettaa lapselleen rajat. Ne eivät tarkoita yksipuolisia kieltoja tai pelkkää käskemistä, vaan yhteisiä pelisääntöjä, joista voidaan yhdessä neuvotella. Loppujen lopuksi se on kuitenkin vanhempi, joka päättää mihin raja vedetään.
Mitä rajojen asettaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa asioiden toistamista lapselle kerta toisensa jälkeen. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamisen valvomista. Se tarkoittaa myös, että vanhempi kertoo lapselle, jos lapsi toimii väärin. Se on ihan ok, että tilanteen sitä vaatiessa, sä kerrot vihaisella äänellä lapselle, ettei tämä voi toimia noin. Sitä kautta lapsen tunneäly kehittyy, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä ja hänelle kehittyy kyky erottaa oikea ja väärä.

Päiväkodissa työskennellessä oon törmännyt aivan liian usein lapsiin, joiden käyttäytymisestä näkee selvästi, että he pyörittävät kotona vanhempiaan aivan miten tahtovat. Lapset eivät nimittäin ole tyhmiä. Jos he huomaavat, että käyttäytymällä huonosti ja heittäytymällä itkupotku-raivareihin he saavat lopulta tahtonsa läpi, he tulevat tekemään niin jatkossakin.

Juuri silloin vanhemmilta vaaditaan päättäväisyyttä.

Jos te olette esimerkiksi sopineet, että ruoka syödään (tai sitä ainakin maistetaan) ennen kuin voidaan syödä jälkiruoka, näin myös tehdään. Lapsi ei saa oppia, että huutamalla ja riehumalla vanhempi heltyy ja antaa jälkiruoan vaikka pääruoka on vielä syömättä. Siinä tapauksessa jälkiruoka jätetään vaikka kokonaan syömättä, jos pääruoan syöminen ei kiinnosta.

äitiys ja yksinäisyys 3
Se voi tuntua vanhemmasta pahalta juuri sillä hetkellä, mutta uskokaa vaan. Seuraavalla kerralla lapsi kyllä muistaa tuon edellisen tilanteen ja syö pääruoan kiltisti loppuun, koska haluaa niin paljon jälkiruokaa. Ja jos asia ei toisellakaan kerralla toimi, se toistetaan myös seuraavalla kerralla. Uudestaan ja uudestaan, kunnes se alkaa toimimaan.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että näissä tilanteissa kiellot ja käskyt eivät saa olla katteettomia. Ne eivät saa olla pelkästään yksipuolista käskemistä. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että mitä häneltä odotetaan missäkin tilanteessa, jos vanhempi ei sitä hänelle kerro. Siksi puhu lapselle ja kerro mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä häneltä odotetaan.

Käytän myös usein päiväkodeissa lasten kanssa vaihtoehtojen keksimistä pelkän käskemisen sijaan. Moni lapsi vihaa sitä, että aikuinen käskee. He haluavat mielummin päättää asioista itse. Tämän takia kerron lapselle vaihtoehdot, jotka molemmat kuitenkin johtavat siihen lopputulokseen, johon minä aikuisena haluan tilanteen menevän.
Lapsi ei halua laittaa pipoa päähän ulos. ”Sä saat itse valita. Laitanko minä pipon sulle vai laitatko sä sen itse?” Lapsi valitsee käytännössä aina sen, että hän laittaa sen itse.

Lapsi on tyytyväinen, että hän sai itse päättää, vanhempi tyytyväinen siihen, että lapsella on nyt pipo päässä. Asiassa ei kuitenkaan joustettu. Vanhempi oli päättänyt, että pipo laitetaan päähän kun mennään ulos ja näin myös tehtiin.
Rajojen asettaminen on vaikeaa.

Tai no, ei niiden asettaminen ole oikeastaan vaikeaa vaan niistä kiinni pitäminen. Kun arki painaa, on kiire, hermo on kireänä kaikilla ja lapsi vänkää vastaan. Silloin niitä hermoja testataan. Muista, että sinä loppujen lopuksi vanhempana päätät asioista. Lapsen kanssa toimiminen ei saa mennä liialliseksi neuvotteluksi, koska lapsi kyllä pyrkii aina vääntämään asian itselleen eduksi. Älä mene siihen mukaan. Jos olet päättänyt, että yksi lasku liukumäestä ja sitten lähdetään kotiin, niin pidä siitä myös kiinni. Niiden ”vielä yksi lasku”, ”no laske vielä kerran” ”kerran vielä” sijaan nappaa vaikka lapsi kainaloon ja kanna ulos leikkipuistossa sen sijaan, että annat lapselle periksi kerta toisensa jälkeen.

Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä. Seuraavassa blogitekstissä kerron sen toisen tärkeän asian lapsen kasvatuksessa, jota pidän tärkeänä. Sen merkitystä ei voi ylikorostaa. Rajoja ja….

1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Taaperotiistain päiväretki

Moi!

Me käytiin tiistaina Itiksen kauppakeskuksessa päiväretkellä. Siellä oli järjestetty Taaperotiistai -kiertue. Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudulla eri kauppakeskuksissa. Se starttasi tällä viikolla Itiksestä ja vierailee yhteensä seitsemässä kauppakeskuksessa.

Mietittiin etukäteen avovaimon kanssa, että Elli varmasti tykkää menosta. Oltiin ihan oikeassa. ”Där! där!” kaikui jatkuvasti ja pää pyöri ympyrää, kun joka suunnassa tuntui olevan jotain kiinnostavaa. Kuten arvasimmekin, ehkä eniten Ellin mieleen oli Touhula -päiväkotien piste. Siellä oli erilaisia liikuntavälineitä ja pehmeät matot. Milloin lenteli hernepussit, milloin 1-vuotias yritti pyörittää hulahulavannetta.

IMG_1333
Paikalla oli myös Tarramonsteri ja Semper Organix. Ensimmäinen heistä tekee nimikointituotteita lasten vaatteisiin ja muihin tavaroihin. Ihan jo päiväkodissa työskentelevänä heidän tuotteensa on tullut vastaan useasti, onneksi. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin arvioilta noin 3000 pipoa ja lapasta, joihin ei ole merkitty lapsen nimeä. Jälkimmäisen tuotteet taas on meillä päivittäisessä käytössä. Tuolla päästiin maistamaan paria uutta välipalamakua. Ihan super loistavia tuotteita.

IMG_1337
Me saatin myös alennuskuponkeja SEA LIFE merimaailmaan. Siellä on pakko lähteä käymään vielä nyt syksyn aikana. Jos Elli on suu auki ihmetyksestä, kun näkee kylpyammeessa polskivan kumiankan, niin mitähän neiti mahtaa tuumia, kun edessä polskiikin Seeprasarvihai?

IMG_1334

Moni mun blogia ja instagramia (@isitreenaa) seuranneet tietää, että meillä asuu ihan järjetön kirjafriikki. Pieni neiti on ihan hulluna kirjoihin. Saatiin kirjakokoelmaan uusi lisäys, kun uusin Tatu ja Patu -kirja Ällistyttävä Satukirja löysi tiensä meille. Paikalla oli myös lääkärifirma Pikkujätti. Pakko sanoa, että valitettavasti vauvavuoden aikana ollaan joudutti pari kertaa siellä käymään, kun kuume ja yskä vaivasi Elliä puolen vuoden ikäisenä pahasti. Noina kertoina ollaan saatu siellä loistavaa palvelua ja Ellille helpotusta oloonsa.

IMG_1335
Taaperotiistain ehkä siistein juttu oli kuitenkin nostalginen. Paikalla oli Aku Ankan edustajat. Mä oon jo pitkään miettinyt, että olis kiva, jos Aku Ankka oottais mua keittiön pöydällä, kun tuun kotiin. Sen takia päätin liittyä tilaajaksi varmaan 13 vuoden tauon jälkeen. Mulla oli ala-asteikäisenä yksi tietty rutiini koulujen jälkeen. Kaksi paahtoleipää, iso kuppi kaakaota ja uusin Aku Ankka keittiönpöydän ääressä.

Nyt, vuosien tauon jälkeen mä pääsen taas toteuttamaan tuon. Että miten siistiä!

IMG_1336

Yhteistyössä Taaperotiistai-kiertueen kanssa.