2-vuotisneuvola

Meillä oli tänään ohjelmassa 2-vuotisneuvola. Mä oon pyrkinyt aina pääsemään mukaan, jos siihen on töiden puolesta ollut pienikin mahdollisuus. Tämänpäiväinen oli vielä jännittävä kerta, koska toukokuisen muuton jälkeen myös neuvola vaihtui kokonaan meille uuteen.


IMG_9591
Meidän uusi neuvola on n. 500 metrin päässä kotioveltamme, joten Elli pääsi potkuttelemaan sinne synttärilahjaksi saamallaan potkupyörällä. Vastassa oli mukava keski-ikäinen terveydenhoitaja, joka otti meidät iloisesti vastaan. Elli säntäsi samantien eri lelujen kimppuun ja me istuimme alas juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Jutunaiheet pyörivät Ellin syömiseen, nukkumiseen ja puheen ympärillä.


IMG_9592

Vielä mitat ja viimeisten leikkien kautta kotimatkalle.

Se on aika jännä miten paljon ihan normaalia neuvolakäyntiäkin voi jännittää. Siitä tulee tietyllä tapaa sellainen fiilis, että nyt ulkopuolinen ihminen arvioi, miten fiksu lapsi meillä on ja kuinka me olemme vanhempina onnistuneet. Vanhempana sitä ajatuksiin hiipii vaivihkaa tulee näyttämisen tunne, että katso nyt, meidän lapsi osaa tämänkin tehdä.IMG_9593
Ja vaikka sä kuinka tiedät, että ”jokainen lapsi on omanlaisensa” ja ”lapset kehittyvät eri tahtiin”, niin jokainen vanhempi haluaa kuulla, että hänen lapsensa on normaali. Se on ihan luonnollista. Vaikka neuvolassa jokin asia nousisikin esiin, niin pitää muistaa että loppujen lopuksi neuvolassa ollaan lapsen ja vanhempien puolella. He eivät sano asioita ilkeyttään, vaan koska ajattelevat meidän parasta.

Meillä on yleisesti neuvoloista pelkästään hyviä kokemuksia. Me ollaan saatu siellä aina hyvää palvelua. Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa sitä kaipaa neuvoja ja vinkkejä, jotka oli varsinkin vauva-aikana erittäin hyödyllisiä.

Millaisia kokemuksia teillä on neuvoloista? 🙂

Mainokset

Taaperotiistai Jumbossa

Moi!

Me käytiin viime viikon tiistaina reissulla Jumbossa. Siellä oli käynnissä vuotuinen Taaperotiistai – kiertue, jossa me myös viime vuonna käytiin! Kyseessä on siis tapahtuma, joka kiertää pääkaupunkiseudun kauppakeskukset läpi. Edellisellä kerralla käytiin Itäkeskuksen tapahtumassa, nyt päätettiin suunnata Vantaan Jumboon. Eli perhe Focuksen kyytiin ja matkaan.

Kun päästiin Jumboon ja Taaperotiistai-kiertueen tapahtumapaikalle, ei rattaissa istunut taapero paljoa halunnut istuskella. Elli paineli ympäri aluetta innoissaan testaamaan jokaista mahdollista leikkipistettä ja tuotetta.

Etenkin Mehukatti -pisteellä ollut liukumäki oli Ellin suosikki. Isi sai samalla maistaa Mehukatin täysmehua sisältäviä pillimehuja, kun tytär laski uuden laskun liukumäessä. Ja uuden. Ja taas uuden.

IMG_6199

Vieressä ollut Minimarathonin piste oli myös Ellin mielestä kiva. Siellä pääsi heittämään palloja tarratauluun. Ensiksi Elli katseli ujosti vieressä, kun isommat pojat heittelivät palloja, mutta sen jälkeen Elli astui rohkeasti estradille ja heitti palloa muutaman kerran komeassa kaaressa kuin Tero Pitkämäki konsanaan.

IMG_6198
Arlan värityspisteellä käytiin Ellin kanssa luomassa paperille omat taiteelliset näkemyksemme. Samalla päästiin maistelemaan Arlan Luonto+ jogurttia.

IMG_6203

Vieressä olleesta Gefiluksen pisteestä Elli bongasi erilaisia nalleja, joita piti päästä silittelemään. Sieltä saatiin testiin Gefiluksen erilaisia maitohappobakteeritabletteja, sekä lapsille että aikuiselle. Niille iso suositus, ovat meillä jo entuudestaan käytössä.

 

IMG_6205

Nalleleikit loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun viereen ilmestyi kymmeniä ilmapalloja. Ne olivat matkalla Touhula Päiväkotien pisteelle ja kyllä. Elli pinkaisi perään. Sieltä löytyi myös ryömittävä tunneli, jonka Elli testasi useaan otteeseen.

IMG_6201

IMG_6204

Reissu huipentui vielä Ellin suosikkipisteelle, eli bObles -leikkipaikkaan. Noita Bobblesin palikoita löytyy meiltä kotoakin, ja ne ovat todella kivoja. Siinä viimeiset leikit ja lounaalle.


IMG_6200

Kokonaisuutena kiva päivä! Jos ette oo koskaan Taaperotiistain kauppakeskuskiertueilla käynyt, niin pyörähtäkää paikalla, jos sopiva osuu kohdalle. Mukavaa tekemistä taaperoille.

Lapsimessut 2018 miehen näkökulmasta

Tämä viikonloppu olis taas perinteinen Lapsimessut -viikonloppu. Meidän perhe oli paikalla lauantaina. Mulle vierailu messuille oli ensimmäinen ikinä ja pakko myöntää, että vähän olin ihmeissäni siellä tuhansien äitien ja vauvojen seassa.

lapsimessut 3

Avovaimo ja Elli nauttivat meiningistä täysillä ja kiertelivät innoissaan eri kojuja. Ja olihan siellä vaikka mitä nähtävää! Ellin ehdoton lemppari-paikka oli Boblesin leikkipaikka, josta lähdettiin lopulta itkien pois, kun ei jostain kumman syystä voitu jäädä koko päiväksi sinne, vaikka neiti olisi niin halunnutkin.

lapsimessut 5lapsimessut 4

Pakko kuitenkin rehellisesti sanoa, että en ole kyllä enää menossa toiste messuille lauantaina keskellä päivää. Ei vaan pysty.

Välillä mietin, että tää on ihan kuin olisi jossain täydessä yökerhossa, kun joudut koko ajan väistelemään muita ihmisiä. Ainoastaan sillä erotuksella, että jokaisella yökerhon ihmisellä on vielä 1,5 metriä pitkät lastenvaunut mukanaan.

Se ahtaus ja ihmispaljous vei mulla liikaa huomioita pois itse tuotteista. Aivan liian moni piste jäi näkemättä, joten jatkossa suuntaan messuille joko perjantaina tai sunnuntaina. Avovaimo pyörähti Ellin kanssa messuilla jo perjantaina, jolloin paikalla oli paljon vähemmän ihmisiä. Tehtävä itsekin jatkossa niin.

lapsimessut 6

Noin muuten Lapsimessut on kyllä mukava tapahtuma. Paljon nähtävää, paljon hyviä messutarjouksia ja lapsille erilaista tekemistä. Jos ette ole ennen siellä käyneet, suosittelen. Mutta jos vain mahdollista, suunnatkaa paikalle perjantaina tai sunnuntaina. Saatte käynnistä enemmän irti, kun koko Messukeskus ei ole tupaten täynnä.

Mitä ostoksia meillä tarttui mukaan?

Vähän sitä sun tätä. Papulta polvipaikat, Bebeliiniltä Makian t-paita, Organixin ja Lidlin ruokia, Izipizi-aurinkolasit sekä Foodinilta kookosöljyä, heraproteiinia ja mulperimarjoja.

Mitä mieltä sä olit messuista? Oliko kivaa? 🙂

lapsimessut 2lapsimessut

Suomi.fi – helpottamaan perheiden elämää

Moikka!

Mä sain viime viikolla siistin mahdollisuuden päästä vierailemaan Helsingin Sörnäisissä Väestörekisterikeskuksen tiloissa. Siellä minä ja muutama muu Perhebloggari päästiin tutustumaan tarkemmin Suomi.fi-nimiseen verkkopalveluun. Kyse on siis suhteellisen tuoreesta palvelusta, joka kokoaa kaikki julkiset hallinnon palvelut samaan osoitteeseen. On Kelaa, on Verohallintoa, on päiväkodit, on koulut, on terveyskeskukset.

Suomi.fi 7.jpg
Kaikki nämä palvelut ovat samalla sivustolla. Yksi tunnistautuminen riittää, jos haluat käyttää eri palveluita.

Palvelun kehittäjät esittelivät ja tutustuttivat meitä Suomi.fi sivuun ja voi pojat. Sieltä löytyy oikeasti aivan kaikkea. Omasta mielestäni hienointa palvelussa oli sen tuoma apu yksittäiselle ihmiselle. Jos mulla tulee elämässä joku tilanne, etten mä oikein tiedä mitä tehdä, mä soitan äitille. Okei, saatan mä tämänkin jälkeen edelleen soittaa ensimmäisenä äitille, mutta sen jälkeen käyn kyllä tuolta kattomassa ihan faktaa, että mitä mun pitää tehdä. Älkää ymmärtäkö, faktoja se äitikin kertoo. Mutta tuolta löytyy päivitettyä tietoa, että mitä mun konkreettisesti pitää missäkin elämäntilanteessa tehdä.

IMG_2976.jpg
Harva tietää esimerkiksi, että mitä sun pitää käytännössä tehdä, kun huomaat olevasi raskaana. Kenelle ilmoittaa siitä ja mitä kautta hakea esimerkiksi Kelan palveluja. Mitä oikeuksia sulla on raskauden myötä ja mihin etuuksin sä oot oikeutettu. Nyt nuo kaikki tiedot löytyy kootusti samasta paikasta.

suomi.fi
Se on suhteellisen turhauttavaa yrittää etsiä tietoa internetistä, kun sä et oikein edes tiedä mitä etsiä. Mä olen vasta kerran elämässäni tullut isäksi ja jäänyt isyyslomalle. Voin rehellisesti sanoa, ettei mulla ollut mitään hajua, että mitä mun pitää tehdä jäädessäni isyyslomalle. Kenelle ilmoittaa ja mitä etuuksia mä oikein saan. Nyt Suomi.fi palvelusta löytyy kaikki kootusti. Mitä tehdä, kenelle ilmoittaa ja mihin isät ovat oikeutettuja. Ei enää sitä turhauttavaa surffaamista erilaisilla vauvapalstoilla, jossa sä yrität etsiä miljoonan vastauksen seasta faktaa. Se isäksi tuleminen on tarpeeksi iso mullistus elämässä.

Tulevaisuudessa meille ajankohtainen asia on päivähoidon aloittaminen. Me ollaan avovaimon kanssa suunniteltu, että Elli menisi n. 3-vuotiaana päiväkotiin. Mutta minne? Mitä päiväkoteja on meidän alueelle? Suomi.fi hakukenttään ”ruotsinkieliset päiväkodit espoo” ja klik. Kaikki ruotsinkieliset päiväkodit Espoossa ovat kartalla nenäni edessä.

Suomi.fi 5
Palveluun tulee jatkuvasti lisää tietoa ja sitä kehitetään parhaillaan. Mutta jo nyt sieltä löytyy valtavasti tietoa ja apua, mihin tahansa elämäntilanteeseen. Kaikki julkisen hallinnon palvelut samassa paikassa.

Käy tutustumassa!

Yhteistyössä: suomi.fi

Isifitness – isoja uutisia!

Hello lukijat!

Nyt on pienen uutisen aika.

Ilolla ja ylpeydellä voin ilmoittaa, että Isifitness-blogi astuu askeleen eteenpäin ja liittyy mukaan Perheblogit -blogiyhteisöön. Oon todella innoissani hypätessäni mukaan 13:sta muun erinomaisen bloggaajaan joukkoon.

perheblogit isifitness 3

Perustin blogin tammikuussa 2017 tasan neljä kuukautta sitten. Oon yllättynyt kuinka nopeasti ihmiset ovat löytäneet blogin ääreen ja haluavat lukea mun ajatuksia isyydestä, vanhemmuudesta, elämästä ja treenauksesta. Muutamassa kuukaudessa blogissa on vieraillut 20 000 ihmistä ja Facebook/Instagram -seuraajia on tullut mukaan yhteensä melkein 1500.

perheblogit isifitness 2perheblogit isifitness
Oon todella kiitollinen, että ootte päättäneet alkaa seuraamaan meidän perheen elämää. Luvassa on paljon uusia kirjoituksia. Isyydestä meidän perheen reseptisuosikkeihin ja äideille suunnitelluista treeneistä perhe-elämään. Sitä kaikkea ja kaikkea siltä väliltä.

perheblogit

Kiitos, kun olet mukana. 🙂

– Jesse

Perheblogit Instagramissa
Perheblogien nettisivut

Omat rahat vai yhteiset rahat?

Kun muutimme kolme vuotta sitten saman katon alle avovaimoni kanssa, meille oli heti alusta asti selvää, että tästä lähtien meillä on yhteiset rahat. Se tuntui kaikista luonnollisimmalta.

En muista, että käytiinkö asiasta edes tarkempaa keskustelua. Se, että muutimme saman katon alle asumaan, tarkoitti meille sitä, että tässä seurustellaan ihan tosissaan ja perustetaan perhe. Ja se tarkoittaa meille yhteisiä rahoja.


yhteiset-rahat

Meilläkin elämäntilanteet ovat vaihtuneet viime vuosien aikana (opiskelut, äitiyslomat yms.) ja tulot eivät ole aina olleet vakiot. Välillä toinen on tienannut toista enemmän, välillä taas toinen. Eikä sillä ole ollut mitään merkitystä. Vain sillä, että meidän perheellämme on katto pään päällä ja rahaa ostaa jääkaappiin ruokaa.

Miksi yhteiset rahat on sopinut meille niin hyvin?

Me ollaan heti alusta lähtien puhuttu avoimesti rahasta ja sen käytöstä ja me luotetaan toisiimme.

Meillä talous pyörii hyvin yhden ruutupaperin ansiosta. Joka kuukausi laitetaan paperille ylös tulot ja menot. Lasketaan, kuinka paljon saamme tässä kuussa rahaa ja kuinka paljon meillä on laskuja maksettavana ja mitä hankintoja pitäisi tehdä.

yhteiset-rahat-2

On ollut erittäin tärkeää, että jos jotain pitää hankkia, me keskustellaan asiasta. Kumpikaan ei ole ostanut isoja ostoksia toisiltaan salaa, vaan ne on aina etukäteen suunniteltu. Välillä on hankittu toiselle asioita, välillä toiselle, välillä Ellille ja välillä yhteiseen kotiin. Sillä, että kumpi ne on maksanut tai onko tässä kuussa käytetty enemmän rahaa toisen hankintoihin kuin omiin, sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Emme myöskään vahdi, että mitä toinen on ostanut. Luotamme siihen, että toinen tietää, että onko meillä varaa ostaa.

Meillä ei ole yhteistä käyttötiliä, ainoastaan yksi Ellin säästötili, johon molemmilla on oikeudet. Itse saan palkkaa kaksi kertaa kuussa ja avovaimo kerran, jolloin laskut maksetaan sen tililtä, jolla sillä hetkellä sattuu rahaa olemaan.

Onneksi ei ole tämän enempää rahaa, niin ei tarvitse riidellä, että mihin sitä käyttää. 😀

Millainen isä haluan olla?

Kun tyttäremme syntyi, ensimmäiset kuukaudet menivät oikeastaan käytännön asioiden hoitamisessa ja uuden opettelussa. Siinä, että opettelimme tuntemaan omaa lastamme ja sitä mikä on meidän tapamme hoitaa arki.

Nyt kun olemme päässeet tuosta vaiheesta yli, huomaan, että olen alkanut vasta nyt oikeasti kasvamaan isän rooliin. Siihen, että huomaan katsovani tytärtäni pitkään, kun hän mönkii lattialla. Röyhtäisee ja pulauttaa äskeisen porkkana-peruna ruoan itsensä ja sen juuri äsken päälle vaihdetun bodyn päälle. Katsoo hämmentyneenä itseään, että ”oho” ja kääntää katseensa sitten isiin ja repeää iloiseen nauruun.


elliiloinen-elli

Niinä hetkinä mietin, että miten onnekas olen voinutkaan olla, että tuo ihminen on ilmestynyt mun elämääni. Sitä miettii, että mitä haluan tyttärelleni opettaa ja miten voin olla mahdollisimman hyvä isä.

Haluan luoda yhteisiä muistoja.

elli-isi-ja-madden

Materialla ei luoda muistoja. Niitä luodaan yhteisellä tekemisellä. Sellaisella, jotka vaikuttavat arkisilta, mutta tekevät isän ja lapsen suhteesta ainutlaatuisen. Kun mietin suhdetta omaankin isääni, muistan kaikista vahvimpana yhteiset tekemiset. Olivat ne sitten kuinka arkisia tahansa. Muistan todella tarkasti paljon yksittäisiä hetkiä, kun olemme olleet katsomassa yhdessä urheilua. Sen sijaan en muista kovinkaan tarkasti mitä materiaa olen saanut synttäri- tai joululahjaksi.

Haluan luoda tyttärelleni hyvän itsetunnon. Että hän oppii pitämään puoliaan. Ei olla ilkeä kenellekään, mutta uskaltaa vaatia oikeudenmukaista kohtelua ja seistä oman näkemyksensä takana.

elli-ja-isielli-vaunuissa

Koen, että isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä. Antaa hänelle se tunne, että valitsee hän elämässään minkä suunnan tahansa, isi on aina tässä. Ei tuomitsemassa, ei arvostelemassa. Luoda hänen elämäänsä turvallisuuden tunteen. Olla ylpeä, kun tytär onnistuu ja tukena, jos tulee vastoinkäymisiä.

Ehkä tuo turvallisuuden tunne liittyy myös siihen, että uskaltaa kertoa, kun asiat ovat huonosti eikä pelkää, että vanhemmat tuomitsevat. Lapsen suurin toive on tehdä omat vanhempansa ylpeäksi. Haluan, että lapseni tietää, ettei hänen tarvitse aina pyrkiä tähän. Ettei sillä ole oikeasti väliä tuleeko historian kokeesta 8 vai 9.

Isi on silti ylpeä sinusta ja aivan äärettömän onnellinen siitä, että juuri sinä olet lapseni.

isin-tytto%cc%88

Mikä Isifitness?

Kesä 2016.

Olen töissä, kun yhtäkkiä kesken normaalin työpäivän sen tajuan. Onhan asia ollut tiedossa jo puolen vuoden ajan. Raskaustesti tehty, ultraäänet käyty, nimi päätetty ja vauvan vaatteita ostettu. Silti, kuin yhtäkkiä sen oikeasti tajuan.

thumb_img_4402_1024


Ei helvetti, musta on kohta tulossa isä.

Muistan kuinka istuin yksin kahvihuoneessa ja yritin Googlen avulla saada selville, että miltä se isäksi tuleminen sitten tuntuu. Löysin erilaisia naisten lehtien artikkeleita, satunnaisia juttuja ja erilaisia info-sivuja. Selasin ja selasin, mutta en löytänyt mitään mitä olisin jaksanut lukea minuuttia pidempään. Olisin kaivannut syvällisempää pohdintaa, nimenomaan isän kirjoittamana.

Siitä tarpeesta syntyi idea tästä blogista.

Nyt olen isi. Perheemme esikoinen, Elli syntyi 2.9.2016 ja on tätä kirjoittaessa jo 4kk vanha. Alkuhämmennys alkaa pikkuhiljaa väistyä ja tilalle on muodostunut arki. On hienoa huomata miten ne alun ”miksi en osaa hoitaa omaa lastani” tunteet ovat muuttuneet itsevarmuudeksi omasta osaamisesta ja ylpeydeksi siitä kuinka hieno lapsi meillä on.

image1-3

Isifitness-blogin suurimmat teemat ovat vanhemmuus ja treenaus. Se tulee käsittelemään sellaisia asioita, joita itse haluaisin lukea. Vauvoja, vanhemmuutta ja arkea isän näkökulmasta. Olen myös ammatiltani Personal Trainer, jossa suurin asiakasryhmäni on 20-40 vuotiaat naiset, joilla osalla on jo mahdollisesti lapsia. Siksi haluan bloginkin kautta tuoda tätä puolta esiin, koska moni äiti haluaisi aloittaa taas treenaamisen, mutta eivät tiedä miten sen tekisivät.

Tätä kaikkea on Isifitness-blogi.

Tervetuloa mukaan. 🙂