1-vuotiskuvaukset

Tiedättekö mitä? Meillä ei asuu enää vauva. Meillä asuu taapero.

Kyllä, pieni vauvamme täytti syyskuun alussa vuoden. Vastahan sitä hetki sitten suunnatttiin jännittyneinä Jorvin synnytysosastolle. Syntymä. Automatka sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö kotona. Ristiäiset. Kääntyminen selältä vatsalleen. Konttaaminen. Ensiaskeleet.

Ja kohta Elli tuo poikaystävää kotiin näytille ja suunnittelee opiskeluitaan. Mihin tää aika oikein katoaa?

Käytiin muutama päivä ennen synttäreitä ottamassa viralliset 1-vuotiskuvat. Tutkitiin läpi paljon eri vaihtoehtoja ja etsittiin meille sopivaa kuvaajaa. Meillä kävi järjettömän hyvä tuuri ja saatiin ihana Sirpa kuvaajaksi. Hän ehdotti meille kuvauspaikaksi Kirkkonummen Porkkalanniemeä, joka oli ihan loistava valinta. Rantakalliot ovat vaikuttava näky.

Me haluttiin, että kuvat ja kuvaustilanne olisi meidän näköisiämme. Rentoja, eivät liian virallisia. Etukäteen jännitti tottakai miten Elli suhtautuisi tilanteeseen. Sirpa loi kuitenkin kuvauksiin rauhallisen ja välittömän ilmapiirin. Napsi kuvia, kun pelleilimme Ellin kanssa. Ei mitään ”nyt ollaan tässä ja poseerataan näin.” Elli touhusi omiaan ja Sirpa mukautui Ellin toimintaan. Se oli juuri oikea tapa toimia 1-vuotiaan kanssa.

Itse kuvat sitten.
Jos olisin nainen, sanoisin, että mä en kestä. En kestä kuinka suloinen tuo meidän pieni pallero on.  Yritin pitkään keksiä tähän kohtaan jotain järkevää kirjoitettavaa mitkä kuvais Elliä ja sitä miten ihana se noissa kuvissa on.

En keksinyt. Antaa kuvien puhua puolestaan.

IMG_1404 IMG_1408
PS. Jos mietitte itsellenne sopivaa kuvaajaa vauva-tai lapsikuviin, niin suosittelen ehdottomasti Iituliphotoa. Sirpa on ihan huipputyyppi, joka teki kuvaustilanteesta rennon ja mukavan. Ei paha hinta ja paljon valmiita viimeisteltyjä kuvia. Käykää katsomassa vaikka Instagramista lisätiedot, @iituliphoto nimimerkillä siellä. 🙂

IMG_1385IMG_1405IMG_1400IMG_1398IMG_1387IMG_1383
Yhteistyössä: Iituliphoto

Mainokset

Kesä, jäätelö ja benjihyppy

Yksi hienoimmista asioista lomalla on vapaus.

Vapaus tehdä mitä ikinä keksitkään. Tottakai tuo yksi pieni neiti asettaa hieman rajoja, ettei tässä nyt mihinkään reppureissulle Siperiaan voi lähteä, mutta silti. Ennen kesälomaani suunnittelin, että lomalle jäisi myös paljon tyhjää aikaa. Päiviä, jolloin kalenteri on tyhjä. Päiviä, jolloin heräät niin, että maailman on sulle avoin. Mitä sä haluaisit tehdä?

suomen korkein benjihyppy 3
Viime viikon perjantai oli yksi tälläisistä päivistä.

– Mitä sä haluaisit tehdä, avovaimo kysyi. – Lähdetäänkö Helsinkiin syömään jäätelöä, vastasin.
– No lähdetään.

Niinpä me lähdettiin.

suomen korkein benjihyppy suomen korkein benjihyppy 2
Ajettiin autolla Eiraan, etelä-Helsinkiin ja käveltiin chillailemaan meren rannalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kuljettiin Hernesaaren reunamilta aina Kaivopuistoon asti. Matkalla syötiin jäätelöt meren rannalla istuskellen. Pehmis strösseleillä ja avovaimolle toffee-jäätelö. Elli maiskutteli maissinaksuja vaunuissa ja seurasi katsellaan jokaista ohi liitävää lokkia.

Kaivopuiston rannalla näimme ihmisen, joka hyppäsi 150 metrin korkeudesta kohti maata.

Hullu.

Benji-hypyksi kutsuttu asia on se viimeinen asia maanpäällä, johon minä suostuisin.

Sanotaan kuitenkin, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Sen takia en hätkähtänyt, kun 15 minuutin päästä näin avovaimoni nousevan korin reunalla 150 metrin korkeuteen.

suomen korkein benjihyppy 5
Hullu.
Sieltä se ponkaisi alas. Suomen korkein benjihyppy tuosta noin vaan. Huikea mimmi.

Vielä kylmät kokikset Mattolaiturin terassilla ja kotiin syömään. Kesäloma on kiva.

suomen korkein benjihyppy 6

Kuinka valita lapselle nimi?

Yksi isoimmista päätöksistä mitä vanhemmat tekevät ennen lapsensa syntymää, on valita lapselle nimi. Nimi tekee ihmisen. Nimi kiteyttää meidän identiteettimme.

Me aloimme miettimään esikoisellemme sopivaa nimeä käytännössä heti sen jälkeen, kun raskaustesti oli ilmoittanut uudesta tulokkaasta. Oli hauskaa pyöritellä suussa erilaisia nimiä ja fiilistellä, mikä voisi sopia nimeksi meidän lapsellemme. Tuntui, että tässä me pyörittelemme valintoja sinne tänne, mutta se valinta tulee määrittelemään lapsemme loppuelämän. Se ei ole kuitenkaan samanlainen valinta kuin miettiä Alepan jäätelöhyllyllä, että söisikö tänään mansikka- vai toffeejäätelöä.

”Ada?”

isifitness isiblogi
Meillä oli nimiasiassa ainoastaan yksi selkeä kriteeri, jonka tuli täyttyä. Koska avovaimoni on kaksikielinen ja lapsemme tulee oppimaan molemmat kotimaiset kielet, on lapsen nimen oltava sellainen, joka lausutaan samalla tavalla molemmilla kielillä. Olisi todella häiritsevää, että oma nimi kuulostaisi erilaiselta riippuen siitä, että puhutko isin vai mamman kanssa.

”Alma?”

Samalla mietimme, että mitä jos lapsemme ei näytäkään yhtään siltä nimeltä, jonka valitsimme. Oli hauskaa huomata kuinka yksi jännittävimmistä asioista lapsen syntymässä oli nähdä, että miltä lapsi näyttää. Muistan, kuinka lapsemme oli sairaalassa äitinsä sylissä ja olimme ensimmäistä kertaa kolmistaan. Totesin ääneen, että kyllähän me ihan oikea nimi valittiin. Avovaimo totesi perään, että niin valittiin.

kuinka valita lapselle nimi 3
Niin todellakin valittiin. Mutta miten me päädyttiin juuri siihen nimeen?

Aloitimme yksinkertaisella tavalla. Avovaimo lähti käymään kalenteria läpi ja merkitsi sieltä kaikki sellaiset nimet, joista hän piti. Minä tein saman ja sitten katsottiin mitä samoja meillä oli. Loppujen lopuksi erilaisten karsintakierrosten ja playoff-sarjojen jälkeen olimme siinä tilanteessa, että meillä oli paperilla viisi tytön ja viisi pojan nimeä.

”Stella?”

isifitness isäblogi

”Elma?”

Ne 10 nimeä olivat pitkään listalla. Emme halunneet kiirehtiä päätöksen kanssa, vaan rauhassa fiilistellä, että mikä nimi alkaa tuntumaan oikealta. Lista nimistä pyöri keittiön pöydällä monta viikkoa. Aamulla, kun söit aamupuuroa ennen töihin lähtöä ja katsoit listaa, olit varma, että se on juuri tuo nimi. Kun illalla palasit töistä ja söit iltapalaa pöydän ääressä, et enää ollutkaan varma aamuisesta valinnastasi. Yhtäkkiä se alempana oleva nimi alkoikin kuulostamaan paremmalta.

kuinka valita lapselle nimi
Päädyimme lopulta siihen tilanteeseen, että meillä oli yksi tytön nimi ja kaksi pojan nimeä. Homma ratkesi lopulta helposti, kun selvisi, että mahassa pyörii tyttö.

Siinä se valinta sitten oli. Pienessä lappusessa keittiön pöydällä. Listassa, jossa oli paljon nimiä ja suunnitelmia, mutta jokainen niistä yliviivattu ja sutattu. Paitsi yksi.

Elli.

kuinka valita lapselle nimi 8

”Hätäkeskus.”

Torstai-ilta.

Kello on 0.33. Istun keittiön pöydän ääressä pimeässä. Macbookin valo loistaa, muuten on täysin pilkkopimeää.

isifitness isiblogi
Tämä ilta oli hieman erilainen ilta. Pääsin töistä 22.35 ja tarkoitus oli tulla juna+bussi yhdistelmällä kotiin. Lähdin lompsimaan kohti juna-asemaa, kun puhelin soi.

Kuulen ensiksi pelkkää Ellin itkua. Sitten kuulen kuinka avovaimo itkee myös. Elli hengittää kuulemma tosi oudosti.

”Soita 112.”
”Mä yritin soittaa jo äitille ja siskolle, mutta kukaan ei vastannu..”
”Soita nyt v*ttu se 112!”

Hyppään taksiin. Yritän soittaa matkalla kotiin. ”Tavoittelemasi henkilö puhuu toista puhelua.” Kun taksi kaartaa kotipihaan, on ambulanssi oven edessä.

Avaan kotioven, näen olohuoneessa kaksi ensihoitajaa ja valtavan määrä erilaisia hoitovälineitä. Otan muutaman askeleen eteenpäin ja näen hymyilevän Ellin äitinsä sylissä.

Kaikki on hyvin.

Pienen ihmisen pienen pienet hengitystiet ovat kovilla, kun ne ovat täynnä limaa. Sen lisäksi yskiminen kuulostaa ”haukkuvalta.” Lieviä kurkunpääntulehduksen oireita. Pahimmat oireet ovat kuitenkin jo menneet ohitse. Ei onneksi mitään vakavaa.

Elli vilkuttelee ambulanssi-naisille jo iloisena. Halaamme keskellä olohuonetta. Me kolme.

isifitness isäblogi
Nyt Elli nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Hänen äitinsä nukkuu vieressä lattialla. Suojelee lapsensa unta.

Sammutan tietokoneen ja menen viereen.

Ulkoilua ja tuttinauhoja

Tänään oli hieno maanantai. Mulla oli pitkästä aikaa aamupäivä vapaa ja koska oli niin hieno ilma,  päätettiin mennä avovaimon ja Ellin kanssa heti aamulla ulos. Elli oli ensimmäistä kertaa keinussa ja vähän huuli pyöreänä ensin. Vauvakeinu oli liian iso vielä koviin vauhteihin, mutta kuten kuvasta näkyy, niin pieni neiti tykkäsi keinumisesta!

Ulkoilua 1
Elli kun on syntynyt syyskuussa, niin kovin paljoa ei olla ulkoiltu muuten kuin vaunuissa. Nyt kun neiti alkaa enemmän liikkumaan ja kesä tulee, päästään enemmän ulos. 🙂

ulkoilua 2
Ellin upea tuttinauha on muuten WDesign Helsingin mallistoa.

Se on valmistettu korkealaatuisista, käsittelemättömistä puuhelmistä sekä elintarvikelaatuisesta silikonista. Tuttinauha on BPA-vapaa ja on valmistettu Suomessa! Se on myös todella kevyt ja ulkonäöllisesti tosi tyylikäs. Juuri meidän perheen tyylinen.


ulkoilua 3

WDesignilla on myös kaula- ja rannekoruja, tsekatkaa heidän instagramista lisää kuvia niistä (@wdesignhelsinki). Itse miehenä pidän myös siitä miltä heidän miesten korunsa näyttävät! Yksinkertaisen tyylikkäitä.

wdesingn

Yhteistyössä WDesign Helsinki.